Laiturilla

Ei ole ahvenen elämä helppoa kesälläkään, kun kaikenlaista koukkua, viehettä, jigiä ja mormuskaa on nenän edessä. Sitten on vielä syöttinä taikinaa, tahnaa ja matoja. Voi siinä olla ahven tuskissaan, kun on nälkä eikä tiedä mistä on tulossa koukku leukaan.

Monimutkaiseen järjen ja tunteen väliseen taisteluun joutuu ahven, sillä jotakin on sen pakko niellä. Ahneiden ahventen sukulaiset ja lähipiiri, harvenevat kesän mittaan. Eipä naurattaisi jos olisi ahven, vaikka poikien iloinen nauru raikuu ja kalavaleet suurentavat saalista.

Sitten, jospa ei ainuttakaan ahventa tartu koukkuun, vaikka Äiti ja isoveli laiturilla kontallaan rukoilisivat. Mikään ei auta, on vain käytävä torilla eurokymppejä vilauttamassa, niin jopa illalla on kalaa grillissä.

Liikenteen uhri

Auton töytäisemiä raatoja näkyy melko tiheään, sillä vilkas liikenne on vaara metsän eläimille. Oravat häviävät nopeasti, mutta isommat ruhot kestävä kauan, ennen kuin varikset, harakat ja madot tekevät niiden jäännöksistä selvää. Huomasin tienposkessa, jo mätänemistilassa olevan isohkon raadon. Onko se mäyrä, supi vai joku muu, sitä en tiedä, mutta ei se ole ainakaan koira eikä kissa. Ei myöskään peuranvasa, joita näillä seuduilla usein näkyy.

Pois tuollainen helteellä haiseva pitäisi korjata, mutta kenen tehtävä tällainen on, tai mille viranomaiselle siitä voisi ilmoittaa. Onko oikea viranomainen kunnan terveystarkastaja tms. Pitää harkita sitä huomenna, kun on arkipäivä.

WV Karman Chia

Olen suorittanut auton ajokortin kuusikymmenluvun alkupuolella Kankaanpään autokoulussa. Ajoharjoittelu suoritettiin Datsun Bluebir ja Wolgsvagen Karman Chia autoilla. Kaupunkiajossa kävimme Porissa jonne matkat Kankaanpäästä Poriin ajettiin Kleinbussilla.

Aiheen muistella autokoulun käyntiä sain siitä, kun näin samanlaisen Karmannin, millä silloin sain harjoitella. Ei tuollaisen urheilullisen auton rattiin olekaan päässyt sitten autokouluajan. Nostalgisia muistoja se herättää, etenkin siksi, kun mieleen palaa, miten vaikeaa silloin oli kokemattomana ajaa tuollaista ärhäkkää ajopeliä. Muistelen että tuntui siltä, että se auto olisi käynyt ”kengurubensiinillä”.

Minulla oli moottoripyörän ajokortti ennen autokoulua, joten ajotunteja tarvittiin vain ½, joten 15 ajotuntia riitti silloin. Onneksi sain ajaa insinööriajon rauhallisella Datsunilla.

Kirja, kuin tiiliskivi

Varmaan minulla kuten muillakin, on joskus halu purnata. Yleensä se on aiheetta, mutta varmaan joskus myös aiheesta.

Tämänkertainen purnausmieliala nousee, kun luen Schätzingin ”Pedot” kirjaa. On se ihan mielenkiintoinen, ja siinä on paljon asiaa. Kirjassa on 910 sivua ja minun vaakani näyttää sen panoksi 1350 g. Juuri tämä kirjan suuri koko tekee siitä ikävän luettavan. Se ei oikein toimi pöydällä, ei nojatuolissa, eikä makuulla lukiessa.

Tuosta teoksesta olisi saanut kolme aivan normaalin kirjan kaltaista osaa, jolloin fyysisesti lukukokemus olisi miellyttävämpi. En kuitenkaan näiden kiusojen vuoksi keskeytä lukemista, koska olen jo puolivälissä, mutta huomattavasti lyhyemmässä ajassa olisin lukenut kolme 300 sivuista kirjaa.

Sateiden jälkeen

Säätilan poutaannuttua on taas mukava samoilla metsissä, ja kuvata kiviä kantoja ja kukkia. Tämä yksinäinen sininen kello kiinnitti huomioni. Onko se kissan-, harakan- vai kurjenkello tai kenties joku muu? Kuitenkin se oli siinä ruohikossa aivan yksinään joten tuli halu ikuistaa se.

Kantarellit ja muut sienet ovat nousemassa ryppäinä, sillä niille on kosteutta tarpeeksi ja lämmin sää houkuttaa ne nopeaan kasvuun. Poimin tänään pieniä kantarelleja, joten sirppihallaa tunsin tehneeni niitä kerätessäni. Ehkä jo viikon kuluttua ne ovat oikeassa koossa ja silloin niitä kerää nopsaan, kunhan sattuu hyvälle paikalle. Kantarelli on siitä mukava sieni, että se kyllä palkitsee etsijänsä, mutta jos metsässä vain kävelee, voi monet keltavahverot jäädä huomaamatta.

Linnunkuvia

Olen katsellut ”kunnollisten” luontokuvaus objektiivien hintoja niin suomalaisista, kuin ulkomaisistakin nettikaupoista. Eivät ne kalliita ole, mutta minulle täysin tavoittamattomissa, mikäli haluaisin valovoiman f 2,8 ja polttovälin ulottuvan 500 mm saakka. Pitkässä putkessa olisi hyvä olla se vakaajakin, sillä ei jalustaa aina ehdi, tai viitsi pystyttää, niin jopa siihen linssiin kuluisi euroja.

Pienen pähkäilyn jälkeen olen tyytyväinen 70 – 300 millin edulliseen vakaajazoomiin ja sopeudun siihen mitä sen ulottuville sattuu ilmestymään.
Eivät kaikki linnut ihmistä pelkää, jotkut tuntuvat jopa liiankin kesyiltä. Pitääkin lähteä torille kuvaamaan lokkien ja pulujen sosiaalista elämää, niin eiköhän siinä se minun lintukuvausviettini saane tyydytyksen.

Sateinen sää

Koleus ja sateinen sää eivät ole omiaan parantamaan mansikan satoa, eikä ainakaan alenna mansikan hintaa.

Satokausi lähenee loppuaan ja monilla meistä on vielä mansikat hakematta. Itsepoiminta ei märässä maassa kontaten miellytä, joten torilla riittää mattimyöhäisiä asiakkaita. Ilmoituksen mukaan mansikan myynnin piti jatkua Palokan torilla tänään koko päivän, mutta jo yhdentoista aikaan kaikki oli myyty. Olisiko siihen ollut syynä edullinen hinta, hyvä laatu ja sateinen sää. Todennäköisesti kaikki nämä syyt, mutta huomiseksi oli luvassa lisää ostettavaa.

Mitenkähän ilmastonmuutos selittää tämän kesän, sillä paljon on puhuttu talvien muuttumisesta märiksi ja kesien kuiviksi? Ainakin kuluva heinäkuu on ollut todella sateinen, märkä kuukausi.

Höytiänpäivänä

Sankoin joukoin väkeä oli seuraamassa Uuraisten, Höytiän kyläkeskuksen tapahtumia. Ohjelmaa riitti koko päiväksi ja varmaan vetovoimaisin esiintyjä oli Maria Lund. Vapaa pääsy ja hienot ruokailu ym. palvelut sekä kaunis sää vaikuttivat tilaisuuden suosioon. Eräs paikallinen tosin vähätteli: — Ei täällä mitään oikeesti ole, mutta ihmiset tulevat tapaamaan toisiaan. Varmaan tuttujen tapaaminen onkin yksi tärkeä asia kesätapahtumissa, sillä juttuporukoita oli paljon. Minä tapasin monia työaikaisia asiakkaita ym. tuttuja, joita näkee muuten hyvin harvoin.

Ehkä sittenkin Maria Lundin laulu ja suomalaisten halu nähdä ”Tanssii tähtien kanssa” kilpailun voittaja livenä oli merkkitapahtuma Höytiällä.

Huomioimatta ei voi jättää myöskään mainion ja maankuulun Martti Puomiranan meklaroimaa huutokauppaa.

Klikkaa kuvaa!

Ulkolaista juustoa

Ihmisten on saatava hyvälaatuista ruokaa, muuten käy, kuin kulkumiehen hevosen. Ruokamme tulisi olla laadukasta ja pilaantumatonta, muuten siitä saattaa seurata vatsanväänteitä.

Nyt lehdet kirjoittavat, miten jostakin pilaantuneista juustoista on värkätty sulatejuustoa ihmisille, vaikka pahentunut erä oli tarkoitettu eläinten rehuksi. Miten tällainen voi sattua rehellisille italialaisille, joiden ruoka- ja viinimaine on lähes ranskalaisten laatutuotteiden luokkaa. Herää kysymys, että olenko minäkin ostanut lähikaupasta tuollaista tuotetta? Ilmeisesti en, koska mahani on ollut kunnossa.

Teollisiin ruokiin pitäisi voida luottaa 100 %, mutta saattaa olla, ettei mikään olekaan varmaa. Kotoisessa ruuanlaitossa sentään tietää mitä kuluttaa, jos käyttää tuntemiaan raaka-aineita. Taidanpa panna herneet likoamaan ja huomenna ”papupata” porisee.

Riskinhallintaa

Tarmo Toikkanen kommentoi bolgeissa kulkevaa ketjukirjemäistä briljantin kuvan jakoa. Julkaisen hänen kommenttinsa kokonaisuudessaan:

—Sanon saman kuin Pisarat-blogillekin:En viitsisi pilata bileitä, mutta tuo "palkinto" näyttää ketjukirjeeltä ja näköjään on suunniteltu boostaamaan tuon tietyn bp0.blogger.com-sivuston näkyvyyspisteitä. Jokainen tuon kuvan muodostama linkki kun antaa lisäpisteitä tuolle sivustolle, jolloin se voi jossain vaiheessa vaihtaa sisällökseen jotain rahanarvoista, kuten spämmiä, haittaohjelmia tai muuta laitonta, ja pääsee vauhdilla hakutuloksissa korkealle. En levittäisi.

Vaikka ongelmana voisi olla ”briljantin" kuvakopio niin annan sen olla, mutta lisään myös itse ottamani kunniakirjan. Uskon birjaltin tuoman riskin olevan aika vähäisen.

On mukava tulla huomatuksi ja on ilo myös jakaa huomiota joillekin seuraamilleni blogeille. Toki niitä on paljon muitakin, joten seitsemän valinta ei ollut mitenkään vaikeaa.

Elämässä on paljon riskejä eikä niistä ole suurimpia liittää blogiin jokin epämääräinen kuva. Ilmastoa pilaamme, vaikka olisimme kuinka varovaisia ja liikenteessä jokainen on riski, kulkee millä keinolla tahansa. Ruokamme sisältää riskejä. Kaikessa niitä on, mutta riskien hallintaa pitää silti kunnioittaa saatua isällistä opastusta.
Kiitoksia kommentistasi Tarmo!

Kunniaa

Kiitos Sinulle "Pisarat"! luovuttamastasi minulle arvokkaasta huomionosoituksesta.

SÄÄNNÖT:

1. Voittaja voi laittaa kuvan blogiinsa
2. Linkitä siihen blogiin, josta sait palkinnon
3. Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajaksi. (siis vähintään)
4. Laita noiden blogien linkit sivullesi
5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Jatkan jakamalla kunniaa seuraaville blogeille (Aakkosjärjestyksessä)

Kerroskiisseli
Valokuvauksen tekniikkaa kivalla tavalla
KooTeen kuvablogi
Kivoja kuvia mm. Keski-Suomesta
Maalainen
Mainio ja monipuolinen maalainen
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Hienoja kuvia ja älykkäitä ajatuksia, jotka säväyttävät lantalaista.
Opeblogi
Jokaisen on helppo oppia häneltä
Riamunkirjavat sukat
Palauttaa mieleeni kadottamani murteen
Soininvaara
Ajankohtaista ja idearikasta, monet kommentoijat täydentävät sopivasti

Traktorijatzia Suovanlahdella

Irina Björklund yhtyeineen (Suomi - USA)

Matkalla Suomessa

Maisemassa tapahtuu kaikenaikaa muutoksia. Rakennetaan uusia entistä leveämpiä teitä. Teiden nimiä on vaihdettu ja kylttejä on uusittu. Rakennuskanta uusiutuu ja vanhemmat ränsistyvät arvokkaasti. Metsiä on uudistettu, tai tilalle on raivattu uutta peltoa tai vanhoja peltoja on metsitetty.

Vuodenajat muuttavat maiseman ilmettä. Pellon väri muuttuu, kun tuorerehu on paalattu ”trktorinmuniksi”, tai ruishalme alkaa heilimöidä. Myös se onko sateinen tai aurinkoinen sää, aamu tai ilta. Kaiken kaikkiaan suomalainen maaseutumaisema järvineen on kaunista. Rakennukset ovat hoidettuja, eikä teidenlaidassa kasva rikkakasveja, sillä ne on Destian tai tiehoitokunnan toimesta niitetty, kukkivaa kasvustoa säästäen.

Suomessa kulkevan silmät avautuvat kummasti, kun liikkuu paikoissa, joissa ei ole käynyt esimerkiksi kymmeneen vuoteen. Koska saan hyvän käsityksen suomalaisena maisemasta, se on varmaan mieleen myös turisteille, ehkä hekin nauttivat maastamme ja erilaisista maisemista.

Järvessä riittää vettä sorsanpojille

Luontoaiheessa pysyn tänäänkin! Sää on sopivasti viilentynyt, joten ilma on siedettävää päivällä muuallakin, kuin ilmastoidussa autossa. Suomen säätila vaihtelee sopivasti, sillä helle-, kylmä- tai sadejakso ei ole koskaan kovin pitkä. Kaikki puuhat voi mitoittaa satunnaisen vaihtelun mukaan.

Omakotiasujan kannalta pahin on pitkä helle, etenkin jos se samalla tuo mukaan kuivuuden, jolloin kasvit nuutuvat ja nurmikko palaa poroksi. Ehkä ilmastonmuuton on suuri paha peikko meille, kuten kaikille maapallon asukkaille. Siihen on pyrittävä sopeutumaan, vaikka se voi olla tulevaisuudessa hyvinkin vaikeaa, jos aavikoituminen ja puhtaan juomaveden puute kiusaa, etenkin alikehittyneitä maita. Sorsille riittää vettä, mutta ei ole emolla helppoa pitää poikasia lähellään. Niitä taisi olla kuusi, mutta eivät ne kaikki mahdu yhteen kuvaan, vaikka emo niitä yrtti lähelleen kaitsea.

Sunday Smile

—Taistelevat koppelot

Ränssin kesäteatterissa "Taistelevat koppelot" pitivät yllä melkoista vauhtia, mutta oli siinä uroillakin sanansa sanottavana.
Oli hauskaa ja vauhdikasta meininkiä.
K-S kesäteatterit

Elämä on seikkailua

Lapsesta alkaen olemme kaivanneet seikkailua, jo sadut, joita luettiin meille vanhempien toimesta, antoivat jännitystä. Myöhemmin tulivat Tex Willerit ja Tarzanit.

Nuoruus oli seikkailua kokonaan. Jännitystä piisasi vaikka kuinka, sitä sai liikenteessä ja seikkailu tyttöjen kammareissa ei voi jäädä unholaan.

Aikuistuminen vähensi seikkailun tarvetta, koska kaikki huomio oli työssä ja omassa perheessä. Hyvää parisuhdetta ei uskaltanut vaarantaa edes naisseikkailuilla. Elämän tuli pysyä nuhteettomuuden rajoissa.

Erilaiset urheilulajit ja kuntoilukin tarjoavat tyydytystä seikkailunnälkään. Lomamatka eksoottiseen kohteeseen voi olla sitä. Seikkailua on etsittävä, sillä ilman sitä päivät ovat tylsiä, mutta jännitys ei pidä johtaa vaaroihin vaan pikemminkin tunteeseen, että näistä ongelmista minä kyllä selviän.