Helteisellä torilla

Kesällä, ainakin näin helteillä ei runkkaisten kirpputorien kierto innosta. Toista ovat nämä raikkaassa ulkoilmassa olevat todelliset torit. Kirppareilla on paljon kaikenmaailman krääsää eikä kaikkia varmaan kukaan saa myydyksi. Mitä minä sitten etsin näistä tapahtumista?

Kannan aina kameraa mukanani ja otan tietenkin kuvia ihmisistä näillä julkisilla paikoilla. Vähän se herättää huomiota kun isolla järkkärilla kuvaa, mutta pidän myös kännykkäkameraa tai pikku pokkaria mukana.
Niin mitä ostettavaa? Katselen etenkin CD-levyjä joita nyt alkaa olemaan jopa euron kappalehintaan ja hyvioä kirjoja metsästän. Valtaosa ostamistani kirjoista on 1 - 5 euron hintaluokassa. Romaaneille on näyttänyt vakiintuneen kirjastojen poistomyyntien johdosta 1 euron hinta. Hyvästä ja mielenkiintoisesta tietokirjasta olen maksanut vähän enemmän. Yhden kirjan ostoksesta ei juuri kehtaa tinkiä, mutta joskus jo kympillä saa kirjoja kokonaisen kantamuksen.

Mielensä pahoittaja on hyvä kirja

Tuomas Kyrö on hieno ja monesti palkittu kirjoittaja, mutta en minä tykännyt tästä ”Mielensä pahoittaja” kirjasta. Samoista asioista olen kyllä minäkin joskus mieleni saanut nurjaksi, ei silti ja kivasti on kirjoitettu. On vain vaikea ymmärtää kun 40 tarinaa seuraavat toisiaan, mutta ei niillä sitten ole muuta yhteistä kuin tuo mielensä pahoittaminen. Tällaiset tarinat ovat kuin jokin blogi, joista ei niistäkään kukaan monia tarinoita samalla istumalla lue. Paremmin nuo tekstit toimivat vaikka jossakin viikoittain ilmestyvässä lehdessä. Tietysti jos lukisi vain yhden tarinan aamulla ja pahoittasi mielensä koko päiväksi. Iltalukemisena voisi häiritä yöunta. Muuten ovat tarinat mitä suurimmassa määrin totta, joten on se hyvä kirja, joten kannattaa lukea mieltään pahoittamatta.

Hemingway

Kirjat roviolle

Vähitellen alkoi tuntua sille, että vuodenvaihteen kuntaliitoksessa olisi jotakin järkeä, mutta nyt olen toista mieltä. Mielipiteen muutos aiheutuu tästä KSML:n uutisesta, että Palokan kirjaston Tikkakoskelle varastoituja kirjoja harkitaan polttaa.

Paljonkohan niistä syntyisi Rauhalahdessa kaukolämpöä, tai päästettäisiinkö niistä syntyvä lämpö roviolta suoraan harakoille. Lukukelpoisen kirjallisuuden polttaminen on jopa ajatuksena hävettävä.

Eikö kukaan ole ajatellut, että niitä voisi käyttää edes kaupungintalon WC paperina, joko sivu kerrallaan tai sitten tehdä niistä kierrätyspaperia.

Tuskin ne kirjat ovat niin pahoin homeessa, ettei niitä voisi myydä halukkaille tai antaa SPR-kirpputorille myyntiin. Olen itse ostanut paljon kirjoja niin kirjaston poistomyynnistä, kuin kirpputoreiltakin, eikä ainuttakkaan ole vielä ollut tarvetta polttaa, mutta ei sitä koskaan tiedä mitä energian kallistuminen tuo tullessaan.

Valintoja

Jokainen päivä tarjoaa sinulle mahdollisuuksia, joista voit valita. Ensimmäinen tehtävä saattaa olla se, että karsit pois ne kujeet, joita et saa tehdä. Paljon on sellaisia tässä tietoyhteiskunnassa, vaikka ”Isoveli” ei sentään valvo meitä kuten George Orwel vuonna 1948 kirjoittamassaan kirjassa ennusti. Voit silti heittää lumipallolla oman olohuoneen ikkunaan, mutta halutessasi voit olla heittämättä, etenkin jos ei huvita talven pakkasella hankkimaan uutta lasiruutua.

En ymmärrä sitä miten jotkut valtiot voivat silmittömästi sotia, tuhoten jopa siviilikohteita.

Kirja

Lomareissulla en pidä tapana shoppailla, mutta vaimon iloksi piti torstaina pysähtyä joihinkin marketteihin ja kävimme parilla kirpputorillakin. Toisessa oli myynnissä hyvänlainen mikrofoni XLR liittimellä ja muutenkin ammattimaisen näköinen. Oli vielä alkuperäinen pakkauskin mukana, sillä se oli ilmeisesti käyttämätön. Nyt harmittaa, kun se mikki jäi ostamatta, sillä 25 € hinta ei olisi ollut tuosta mikistä mitenkään liikaa. Ehkä en sitä todella tarvinnut, sillä muuten sen varmaan olisin ostanut.

Toisella kirpparilla, oli niukempi tavaravalikoima, eikä oikein mihinkään herännyt kiinnostusta. Lopulta löysin käteeni nobelisti John Steinbeckin kirjan ”Torstai on toivoa täynnä”. Kirja on hyvin säilyneissä alkuperäisissä kansipapereissa, eikä sitä ole varmaankaan kukaan ennen minua lukenut. Kirjan hintalappu kertoi kohtuullisen 50 sentin hinnan, joten korjasin teoksen talteen.

Lukemista kirjastosta

Pyrin olemaan ahkera kirjastonkäyttäjä ja lukemaan vuosittain vähintään yhden kirjan joka viikko. Kaikenlainen kirjallisuus kelpaa minulle, mutta haluan aina ennen kirjastokäyntiä tehdä itselleni listan lainattavista kirjoista. Varmistan että ne myös löytyvät hyllystä ja elleivät juuri nyt siellä ole niin teen niistä varauksen kirjaston sivulla.

Kyllä kirjoja hyvin löytyy, mutta näin blogien aikana en ole sattunut löytämään muita hyviä lukupäiväkirjoja kuin ”Kirsi Pihan Lukupiiri ja Lukemattomat kirjat ja luetut”. Varmaan lukupiirejä on paljon muitakin, mutta onko niitä kukaan listannut? Ainakin minä olisin halukas sellaista listaa selailemaan, jos semmoisen löytäisin.

Ei silti; lukemista on riittävästi, pikemminkin sitä on enemmän kuin ehdin pänttäämään, mutta erilaiset näkemykset sisällöstä olisivat mielenkiintoisia.

Kirja, kuin tiiliskivi

Varmaan minulla kuten muillakin, on joskus halu purnata. Yleensä se on aiheetta, mutta varmaan joskus myös aiheesta.

Tämänkertainen purnausmieliala nousee, kun luen Schätzingin ”Pedot” kirjaa. On se ihan mielenkiintoinen, ja siinä on paljon asiaa. Kirjassa on 910 sivua ja minun vaakani näyttää sen panoksi 1350 g. Juuri tämä kirjan suuri koko tekee siitä ikävän luettavan. Se ei oikein toimi pöydällä, ei nojatuolissa, eikä makuulla lukiessa.

Tuosta teoksesta olisi saanut kolme aivan normaalin kirjan kaltaista osaa, jolloin fyysisesti lukukokemus olisi miellyttävämpi. En kuitenkaan näiden kiusojen vuoksi keskeytä lukemista, koska olen jo puolivälissä, mutta huomattavasti lyhyemmässä ajassa olisin lukenut kolme 300 sivuista kirjaa.