Energia, ”silta nykyaikaan”.

Menneen ajan ja tulevan yhdistävät monet erilaiset sillat. Sähköllä ja vesivoimalla on ollut elintason muutokseen merkittävä osuus.
Vesivoima on suomalaisten suuri onni, mutta nykypäivänä ei enää mikään riitä, joten vanha tekniikka on museo kamaa, kuten tämä pieni Vaajakosken vanha voimala.

Pistäydyn äänestämässä

Tärkeä asia äänestys minun on hoidettava etukäteen, koska sitä ei varmaan voi tehdä varsinaisena vaalipäivänä, koska olemme silloin vieraalla paikkakunnalla. Me käymme vaimoni kanssa äänestämässä ennakkoon. Eihän se ole edes vaikeata, kun ennakkoäänestyspaikka on lähimarketissa, jonne on viimeistään huomenna asiaa, kun pitää käydä ostamassa ruokatarpeita viikonlopuksi.

Näitä kuntavaaleja odottaessa on ihmetyttänyt miten vähän vaalimainontaa tulee postilaatikkoon. Olisin odottanut asiallista postia paljon enemmän. Kaikkein eniten ihmetyttää, kun omalla ehdokkaalla ei ole edes blogia, jossa hän kertoisi miten aikoo toimia suurenevan Jyväskylän hyväksi. Olen hyvin vakuuttunut hänen pääsystään valtuustoon, ja pyrin myös vaikuttamaan, että ehdokkaani tulevaisuudessa tiedottaisi toimistaan kuntalaisten hyväksi, omaa blogia pitämällä.

Luonnon puolesta, saasteita vastaan

Ilmansaasteiden lisääntyessä naavat vähenevät metsissä.

Saasteiden kanssa elämme, kuin nuoralla tanssien.

Kuulolla

Antennit viritettynä!

Lokakuinen

Kauniin, aurinkoisen syyspäivän iltakin on kuulakan kaunis, mutta viileä. Kuun puolisko nousi taivaanrannalle, joten pitihän sitä käydä kuvaamassa rannalla.
Nykypäivän sähkölankoja ei meinaa mitenkään voida välttää, sillä tuntuu, ettei ole kuvaa, jonka poikki ei kulkisi jonkinlaisia lankalinjoja. Tätäkin piti rajata ja yksi lanka oli hävitettävä. Pitää varmaan etsin uuden paikan, missä ei ole sähkölinjoja kuun kuvaajaa kiusaamassa.

Syyspäivä

Tänään ennen puoltapäivää aurinko kurkisti pilvien lomasta. Läksin metsään ja etsin vielä vähän lisää suppilovahveroita. Aurinko paistoi; kaukana rinteessä hohtavat ruskan värittämät haavat ja koivut. Sinne, siellä voisi olla noita herkkusieniä. Autoni saa odottaa pienen kylätien varrella. Kävelen vaihtelevassa maastossa eteenpäin. Nousen mäelle, ja sen laelta näen erilaisen mäen ja tuolta näkyy pieni järvi.

Korppi lentää hiljaisten kuusten yllä, mutta muita lintuja ei näy, ei kuulukaan. Rinteillä on paikoin isoja kiviä, pyöreitä ja sileitä ja päältä sammaleisia, jääkauden jäätiköt ovat hioneet ne, ja sinne ne jäävät. Edessä on suota. En mene sinne kastelemaan kenkiäni.

Täällä rinteellä voin kävellä tuntikausia, hengittäen raikasta ja kosteaa syysilmaa. Syksyn sää vaihtelee tunnista toiseen, mutta metsä pysyy samana, se vaihtaa vain väriään, eikä ole olemassa väriä, jota ei esiintyisi päivän aikana.

Sienet, oli niitäkin, mutta tuskin enempää kuin yksi pannullinen, mutta olen tyytyväinen siihen.

Varokaa

Kilttiä on varoittaa, sillä vaarat ne vanivat!

Sähkön hinta nousee, vaikka vettä on yllin kyllin.