Savumerkit ovat pitkänmatkan viestinnän visuaalinen muoto. Näkemyksiä ja pieniä kokemuksia lähiympäristöstä ja vähän kauempaakin.
31.3.10
30.3.10
Lumen sulaessa
Lumen sulaessa hangesta paljastuu muutakin tekniikkaa, kuin koirien ulosteita. Tämäkin polkupyörä alkaa vähitellen ilmestyä kinoksesta. Tuskin se on tuohon tolpanjuureen parkkeerattu omistajan toimesta, koska näytti olevan lukitsematta. Ehkä oikea omistaja ei tiedä pyöränsä olinpaikkaa. Mikäli niin onnellisesti sattuu, että katsoja näkee kuvassa taatusti oman pyöränsä, kannattanee Cresentti käydä tuosta pois hakemassa.
29.3.10
28.3.10
27.3.10
25.3.10
23.3.10
20.3.10
19.3.10
18.3.10
16.3.10
15.3.10
Samankaltaisuus
Sotainvalidien hyväksi myytävä Marskin merkki ja Marttaliiton merkki ovat hyvin samannäköisiä. Meilläkin on pinssilaatikossa peräti kaksi vanhaa Marttaliiton merkkiä.
Onhan näissä eroa, joten sekoittumisesta Marskin merkkiin ei ole vaaraa.
14.3.10
9.3.10
Elämä
Meidän ei tarvitse matkustaa tropiikkiin
nähdäksemme eksoottisia lintuja.
nähdäksemme eksoottisia lintuja.
Ne ovat kauniita ja vankeina niitä voi katsoa läheltä,
niiden puuhat ovat huvittavaa katsottavaa.
Olen iloinen siitä, että eksoottisia lintuja on
eikä niiden ei tarvitse etsiä ruokaa luonnosta, sillä
ihminen huolehtii niiden hyvinvoinnista.
Ne näyttävät elävän epätietoisuudessa,
sille niille ei ole tiedotettu vapautuspäivää.
7.3.10
Savumerkkejä
Savuverho luo varjoa maahan, vaikka ei varsinainen varjo olekaan. Maaliskuiset yöpakkaset ovat vielä sitä luokkaa, että Rauhalahden lämpövoimalasta nousee sankka savu. Palaako siellä turve tai puu sitä en tarkkaan tiedä, mutta hyvin voimakkaasti ainakin palaminen tapahtuu tuosta savuverhosta päätellen.
Ilmeisesti tuli on uunissa!
4.3.10
2.3.10
Tekniikkaa seitsemänkymmenluvulta
Seitsemänkymmen- luvulla perustimme perheen vaimoni kanssa ja sillä vuosikymmenellä ovat myös lapsemme syntyneet. Siltä ajalta on paljon valokuvia, mutta niiden värit ovat jo pahasti haalistuneet. Suurimmaksi osaksi kuvasin silloin dioja, jotka ovat säilyneet paperikuvia paremmin. Monia häälahjoja on jäljellä, mutta merkittävin laite joka on vieläkin päivittäisessä käytössä, on Salora Orthoperspecta radio. Se nyt on vain sellaisessa hyllyssä, josta en viitsi kuvaa julkaista. Vuonna 1972 ostin ensimmäisen taskulaskimen, joka maksoi silloin noin 720 mk. Se on tallella ja sen kuvasin muistona tuolta vuosikymmeneltä. Laskimessa on akku, joka ei enää tietenkään ota virtaa vastaan, mutta siihen on myös paristokotelo, joten laskin on toimintakuntoinen. Ostin sen silloin itse, mutta sen pääasiallinen käyttö oli silloisessa työssäni. Monet kaupat olisivat jääneet tekemättä ilman tuota ikimuistoista ja silloin ihmeellistä laitetta. Tärkeä laite oli myös Facit Privat matkakirjoituskone, joka sekin on edelleen tallella, mutta ei taida olla enää nauhassa väriä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)