Kiersin lyhyen lenkin metsässä. Kuljin ensinnä paikallistietä ja e
rkanin siitä järvenrantaan ja sähkölinjalle. Pätkän matkaa kävelin omaa polkuani, jota vain minä ja metsän eläimet käytämme. Lintujen laulu kuusikossa, on huhtikuussa jo kirkasta, en tunne niitä kai9kkia, mutta uskon niiden tuntevan minut. Kaksi joutsenta ui laiturin vieressä. Variksia jäällä ja sorsia lipuu joutsenten seurassa. Pysähdyn hetkeksi katselemaan lintuja kuusen suojasta. Jatkan kävelyä rantapolkua omakotialueelle ja asvaltoidulle jalkakäytävälle. Menen vilkkaan tien ylitse raivatulle hiihtoladun väylälle. Nousen mäen laelle ja katselen miten metsuri on raivannut kuusentaimikon siistiksi.
Peura juoksi kevyesti polkuni ylitse. Sen menosta ei kuulu risahdustakaan ihmettelen, miten nopeasti se taas hävisikään keväiseen metsään. Tulen pellolle, jossa on leskenlehtiä, ne kukkivat terhakoina. Kävelen kotiin, miettinen miten ainutlaatuisen erilainen tämä lenkki on joka hetki.
Jos, vastaan yhdellä sanalla niin, minun milestäni, OLI! Jeltsin jää myös historiaan suurmiehenä, jonka suurin ansio on neuvostovaltion hajoaminen. Se positiivinen kehitys, joka näkyy esimerkiksi Pietarissa tänään, on hänen aikaansaamaansa. Siitä Pietarilaiset saavat olla kiitollisia. Toisin Venäjän täydellinen sopeutuminen kapitalistiseen järjestelmään vie kauan. Sillä on myös joitakin haittavaikutuksia, koska neuvostojärjestelmästä poisoppiminen vie joillakin aikaa. Eräsissä tapauksissa siihen kuluu ainakin yksi miespolvi.
En tiedä sitä, ovatko jäät lähteneet Palokkajärvestä eilen vai tänään. Aikaisesta jäidenlähdöstä on kuitenkin kysymys. Kesä näyttää tulevan todella suurin harppauksin, vai onko vielä odotettavissa jotain, joka viivästyttäisi kesän saapumista. Luonto kaipaa ainakin sadetta. Toivottavasti saamme pian puhdistavia kesäsateita.
Tikkakosken lukion auditoriossa oli tänään Tikkakosken naislaulajien kevätkonsertti. Oikein hyvälle tuulelle siellä tuli, pirteää laulua kuunnellessa, ja kahvitkin vielä.
rkanin siitä järvenrantaan ja sähkölinjalle. Pätkän matkaa kävelin omaa polkuani, jota vain minä ja metsän eläimet käytämme. Lintujen laulu kuusikossa, on huhtikuussa jo kirkasta, en tunne niitä kai9kkia, mutta uskon niiden tuntevan minut. Kaksi joutsenta ui laiturin vieressä. Variksia jäällä ja sorsia lipuu joutsenten seurassa. Pysähdyn hetkeksi katselemaan lintuja kuusen suojasta. Jatkan kävelyä rantapolkua omakotialueelle ja asvaltoidulle jalkakäytävälle. Menen vilkkaan tien ylitse raivatulle hiihtoladun väylälle. Nousen mäen laelle ja katselen miten metsuri on raivannut kuusentaimikon siistiksi.
