"Poliitikon on aina liioiteltava. muuten kukaan ei tiedä hänestä mitään!"
Tämä väite on kiertänyt monissa muodoissa vuosikymmeniä. Mutta onko se todella totuus? Onko poliitikko tuomittu liioittelemaan, vai onko tämä vain hyväksytty tapa peittää oma kyvyttömyys?
Ensinnäkin on myönnettävä, että poliittinen viestintä on kilpailtua. Poliitikot pyrkivät erottumaan joukosta, herättämään huomiota ja vakuuttamaan äänestäjät. Liioittelu voi olla yksi tapa saavuttaa nämä tavoitteet. Värikkäät lupaukset ja suuret eleet jäävät mieleen, vaikka ne eivät aina toteutuisi. Esimerkkejä löytyy maailmalta, mutta myös Suomesta!
Ehkäpä tässä kysymyksessä on kyse siitä, miten määrittelemme liioittelun. Onko jokainen mielipide, joka ei ole täysin objektiivinen, liioittelua? Onko poliitikon lupaus parantaa yhteiskuntaa aina liioittelua, vaikka tavoite olisikin aito?
On tärkeää muistaa, että poliitikot ovat ihmisiä, eivät robotteja. Heillä on oikeus omiin mielipiteisiinsä ja näkemyksiin. On myös tärkeää, että poliitikot voivat esittää asioita eri tavoin, jotta ne tavoittavat eri ihmisryhmiä.
Mutta samalla on myös tärkeää, että poliitikot olisivat rehellisiä ja avoimia. Heidän tulee kertoa totuuden, vaikka se olisikin epämiellyttävää. Heidän tulee myös seisoa sanojensa takana ja tehdä työtä poliittisten lupaustensa eteen.
Liioitteleva poliitikko on kaksijakoinen hahmo. Hän voi olla sekä välttämätön paha että vaarallinen valehtelija. Kaikki riippuu siitä, miten hän käyttää liioittelua. Jos liioittelu palvelee hyvää tarkoitusta ja on rakentavaa, se voi olla jopa hyödyllistä. Jos taas liioittelu perustuu valehteluun ja manipulointiin, se on tuhoisaa.
Mitä mieltä sinä olet? Onko poliitikko tuomittu liioittelemaan, vai onko tämä vain hyväksytty tapa peittää kyvyttömyys?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti