Lähiympäristössä kävellessä on aikaa katsella myös liikennemerkkejä ja opastintauluja. Näitä tolppia saattaa olla yhdessä risteyksessä pitkälti toista kymmentä kappaletta, eivätkä ne kaikki ole taatusti pystysuorassa. Suomen maaperä on routivaa, joten sen ymmärtää, että ainakin keväällä niitä saattaa joutua oikomaan. Herää kysymys olisiko vähempi tolppamäärä riittävä, jos merkkien sijoittelu suunniteltaisiin paremmin ja voisihan nuo tolpat myös perustaa routarajan alapuolelle, jotteivät ne kovin pahasti pääsisi keikkumaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti