Suomen metsäisessä luonnossa kulkiessa aina ei näe sitä muistomerkkien määrää, joka on piilossa puiden kätkössä. Metsässä ei voi välttyä suurilta esteettisiltä kokemuksilta, sillä luonnon veroista taiteilijaa ei taida olla. Luonto ei manipuloi juuri mitään, vaan jokainen kivi, kanto tai lahdenpoukama on luonnon aitoa käsialaa. Kovin syvään metsään, ei tarvitse mennä luonnon aitouden löytääkseen. Ihminen kyllä pyrkii parantelemaan luonnon töitä, mutta se on sitten sitä ihmisen puuhaa, joka ei ainakaan kaikissa tapauksissa pysty muotoja parantamaan. Miten tulkitsemme luontoa, on myös inhimillistä, sillä sama kivi voi näyttää eri katsojista erilaiselta, ainakin sen herättämät ajatukset ovat erilaisia. Kukaan ei tiedä, millainen tämäkin kivi on ollut ennen kivikautta, emme tiedä edes sitä mistä kohtaa peruskalliota se on aikanaan irronnut jäämassojen hiovaan kuljetukseen.
Näitä metsien keskellä piileviä upeita suuria kivimuistomerkkejä käyn usein ihailemassa minäkin. Niiden muodoissa voi nähdä vaikka mitä, kun malttaa hetkeksi pysähtyä niitä ihmettelemään. Hieno oivallus muistomerkiksi.
VastaaPoistaSiellä metsän syvyyksissä niitä muistomerkkejä voi olla vaikka minkälaisia, emmekä edes tiedä niistä.
VastaaPoistaKiva, että sä olet tuonut yhden meille tänne katsottavaksi.
Hieno oivallus!
Aika murikka onkin:)
VastaaPoistaTodellinen muistomerkki, luonnonluoma, luonnonmuokkaama. toivotaan, että nämä säilyvät....jykevä ihana kivi!
VastaaPoistaTämä on hieno luonnon oma muistomerkki.
VastaaPoistaKauniita ja läheisiä muistomerkkejä vastaavat minullekin.
VastaaPoistaHienoa mennä retkelle tällaisen kylkeen :-)