Ihana vanha koppimopo. Minun ensimmäinen autoni oli samanlainen, mutta tummemman punainen. Siinä oli "jalkajarru", eli tarpeeksi kovaa painaessa olisi voinut jarruttaa suoraan tienpinnasta pelkällä jalkapohjalla. ;D
Minun ensimmäinen autoni oli valkoinen Fiat. Siinä lahosi lattia niin, että rapakosta vesi tuli sisälle ja kengät kastui. Auton istuin piti tukea ruuvimeisselin päälle. Mutta oli se ihana!
Nuorena poikana olin kusiaisen kyydissä. Silloin päätin etten moista kulkupeliä osta, mutta miten ollakaan, niin joskus 1990 luvulla sellaisen ostin ja se sai päät kääntymään enemmän kuin isot amerikkalaiset autot. Pieni on siis kaunista. Mutta se on siten harmittanut hiukan etten sitä sitten pitänyt vaan laitoin sen "kierrätykseen". Toivottavasti on vielä hengissä. Kuva näyttää jotenkin hassulta, epäaidolta koska rekkarissa in pitkä valkoinen väliviiva. En heti muista nähneeni noin pitkää "väliviivaa". Hyvä kuva ( mun mielestäni autokuvat ovat yleensä aiona hyviä).
OOn mäkin tällasessa autossa istunut ja monta muuta samalla kertaa, kokeiltin oikein, ainakin 10 sinne mahtui hyvin, vähän piti laittaa itteään litteeseen kuntoon. Mutta silloinhan se vielä onnistuikin, mutta eihän enää taitaisi onnistua 10 meikäläisen kokoista sinne, ja kankeitten jäsenien kanssa!
He, oikea numerohan se siinä8]
VastaaPoistaIhana vanha koppimopo. Minun ensimmäinen autoni oli samanlainen, mutta tummemman punainen. Siinä oli "jalkajarru", eli tarpeeksi kovaa painaessa olisi voinut jarruttaa suoraan tienpinnasta pelkällä jalkapohjalla. ;D
VastaaPoistaKiva kuva. Hehän siinä - vierekkäin. :)
VastaaPoistaSievä kuin norsunkorva.
VastaaPoistaOi, meillä oli joskus tuommoinen vaaleanvihreä menopeli:o)
VastaaPoistaAnoppivainaan auto on herännyt henkiin :).
VastaaPoistaKuvassa on tunnelmaa ja värikylläistä elämää.
Ka, 'he' kruunaa kuvan, istuttaa hymyn.
Miten noita autoja löytyykin just sopivilla numeroilla.
VastaaPoistaKauniita autoja, niitä ei kannattais kolhia.
VastaaPoistaNo jopas sattunut oikea rekkari kohdalle, onko ihan oma kulkupeli :)
VastaaPoistaMinun ensimmäinen autoni oli valkoinen Fiat. Siinä lahosi lattia niin, että rapakosta vesi tuli sisälle ja kengät kastui. Auton istuin piti tukea ruuvimeisselin päälle. Mutta oli se ihana!
VastaaPoistaEi ole oma autoni tämä kuussatanen.
VastaaPoistaMinulla oli ensimmäinen uutena ostamani auto Fiat 850, jonka rekisterinumero oli ETU-47, joten se odottaa vielä, tai onkohan 47 numero jo käsitelty.
Kuussatasella mentiin aikoinaan isolla porukalla tanssimaan naapurikunnan seurantalolle.
VastaaPoistaNuorena poikana olin kusiaisen kyydissä. Silloin päätin etten moista kulkupeliä osta, mutta miten ollakaan, niin joskus 1990 luvulla sellaisen ostin ja se sai päät kääntymään enemmän kuin isot amerikkalaiset autot. Pieni on siis kaunista. Mutta se on siten harmittanut hiukan etten sitä sitten pitänyt vaan laitoin sen "kierrätykseen". Toivottavasti on vielä hengissä.
VastaaPoistaKuva näyttää jotenkin hassulta, epäaidolta koska rekkarissa in pitkä valkoinen väliviiva. En heti muista nähneeni noin pitkää "väliviivaa".
Hyvä kuva ( mun mielestäni autokuvat ovat yleensä aiona hyviä).
Hieno ! Pikku-Fiat, niitä ei enää paljon näe. Itse olen kerran sellaisella ajanut, vuosia vuosia sitten;)
VastaaPoistaOOn mäkin tällasessa autossa istunut ja monta muuta samalla kertaa, kokeiltin oikein, ainakin 10 sinne mahtui hyvin, vähän piti laittaa itteään litteeseen kuntoon.
VastaaPoistaMutta silloinhan se vielä onnistuikin, mutta eihän enää taitaisi onnistua 10 meikäläisen kokoista sinne, ja kankeitten jäsenien kanssa!
MINI !!!!!! :)
VastaaPoistaIskällä oli pieni ja punainen, kun minäkin olin pieni. Hauska!
VastaaPoistaMinä ajelin aikoinaa keltaisella pikkufiiatilla. Sopiva on rekkari :)
VastaaPoistaNostalginen 49.
VastaaPoista