Kauniina eloiltana tein kuuden kilometrin luontoretken. Kävelin metsässä, sähkölinjalla ja pellon laidalla. Tarkoitukseni ei ollut marjastaa tai sienestää, eihän minulla ollut mitään keruuastioita mukana. Muutamia mustikanvarpuja tyhjensin marjoista suoraan suuhuni. Maistelin myös makoisia vattuja. Monet vattupensaat on jo ainakin kertaalleen poimittu mutta aurinko kypsyttää uusia marjoja. Totesin, että parhaat vatut ovat peltojen laidoilla. Varmaan pellosta karanneet ravinteet kasvattavat suurempia marjoja, kuin mitä kuivilla sähkölinjoilla tai metsäteiden varressa kasvaa. Joitakin sieniä tarkistin, mutta ainakin tatit olivat pahasti matojen syömiä, jottei niistä olisi ollut pannulle pantavaksi. Kantarelleja ei tämän päivän reittini varrella ollut ollenkaan.Elokuinen kypsä luonto vahvoine väreineen antaa liikunnan riemua, mutta kyllä luonnosta on saatavissa myös ruumiin- ja hengenravintoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti