Lammen rannalla

Suolammen hyllyvällä rannalla katselen, josko siellä olisi ahvenia? Veden pinta on aivan tyyni, ei edes vesikirppu sitä riko. Hieman se väreilee minun kävellessäni rantaa pitkin. Vesi on monipuolinen elementti, joka hakee aina oman paikkansa, se ei juokse koskaan vastavirtaan, mutta myötäistä pitkin se voi kuljettaa monenlaista kuormaa tai jauhaa energiaa. Suomessa on ollut uittoväyliä noin 40 000 kilometriä, mutta nyt niistä on käytössä vain murto-osa. Tuontienergia ja rauta- ja maanteiden rakentaminen on muuttanut logistista ajattelua. Öljyn kallistuessa voidaan moniin vanhoihin asioihin palata, mutta tuskin tukkilaisromantiikka siltikään koskaan enää palaa. Vahoja elementtejä voidaan käyttää, mutta nyt niiden optimointi saa niistä uutta tehokkuutta esiin. Mielestäni vedessä on monia arvoja, joista vähäisin ei ole vesipinnan kauneus, on se sitten tyyntä tai myrskyisää, seesteistä vai kuohuvaa.
Onkohan tämä pikku lampi aivan kalaton?

Rannalla