Luontopolulla

Luontopolkuja taivaltaessa ajatus pysyy vireänä, jos keskittyy seuraamaan näkemäänsä. Polulla on monenlaisia jätöksiä, kasoista pieniin papanoihin, siellä on untuvia, sulkia ja erilaisia muita jälkiä. Tänä keväänä on sammalikossa erityisen paljon myyrien polkuja. Olen kulkenut aurinkoisilla kallioilla ja kivikoissa, mutten ihmeekseni ole törmännyt ainoatakaan kertaa vielä kyyhyn tai muuhun käärmeeseen.

Luontoa seuratessa syntyy mielikuvia siitä millaisessa tilanteessa esimerkiksi jokin höyhenkasa on syntynyt. Onko kyseessä ollut ketun. pöllön tai haukan ateriasta. Metsässä on monenlaista elämää ja siellä taistellaan usein elämän puolesta.
Metsäluonnossa tapahtuu monenlaisia muutoksia myös ihmisen toimesta. Risusavotan seurauksena syntyy lähes läpipääsemätöntä terävää kannokkoa. Aukkohakuun jälkeen maisema on autiota, ja oravakin on jalkamiehenä. Muokkauksen ja istutusten jälkeen aukoissa on helppo kulkea, ja voi jopa istua kannolle, ellei niitäkin ole otettu parempaan käyttöön.

Metsän äänimaailma on sitten aivan oma lukunsa. Tosin aika kaukana pitää taivaltaa, jos ei liikenteen humina ja rankentamisen äänet kuulu. Yhteiskunta antaa merkkejä itsestään lähes kaikkialle. Etenkin aamuaikaan on hyvä pysähtyä ja kuunnella lintujen kevätkonserttia.