Tuttava perhe kävi eilen kylässä ja aloimme sitten puhua politiikkaa, muutakin menneitä muistellen. Ennen vanhaan se politiikka oli totista puuhaa, mutta ei siinä ole nykyisellään paljon totisuutta, tai ei se jää mieleen. On paljon helpompaa jutella, miten kankea poliitikkomies selviää latinorytmeistä ihan mitalipeleihin saakka. Tai, miten ministerin ”salaiset” lemmenviestit on sovitettu ja laulettu ihan aariaksi. Pääministerin pestiä jo pitkään kantanut käy oikeutta kunniansa puolesta, kun entinen kulta on tilittänyt tuntojaan julkisuudelle. Toivottavasti uusi kulta ei ole lavertelevaista lajia.
Toiset poliitikot ovat eroamassa, tai palaamassa takaisin. Toiset vain rauhassa katselevat kiinnostuneina muiden tehdessä kolttosia.
Niin on politiikka samanlaista, kuin ennen kansakoulussa, jossa tyttöjä kiusattiin. Minkäs pojat tavoilleen voivat, joten annetaan leskenlehtien kukoistaa ja puhutaan poliitikoista, sillä tällainen politiikka ei meitä kiinnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti