Palokka

Hyvää Uutta Vuotta 2009!

Sunnuntaisin suljettuna

On hyvä, että minulla ei ole mitään sananvaltaa siihen ovatko kaupat sunnuntaisin auki tai kiinni. Jo olisin diktaattori, ja kauppojen aukiolo olisi päätettävissäni, niin joutuisivat ne ilman muuta pitämään ovet kiinni tämän yhden päivän viikossa.

Olen seurannut ennen Joulua väentungosta lähimarketissa, enkä voi kuin ihmetellä miten runsaasti kaupoissa on ollut asiakaita. Olen toki itsekin käynyt oikein paikanpäällä sen toteamassa, mutta enemmän olen seurannut autojen paljoutta pysäköintialueilla. Tänäänkin parkkialue näyttää olevan hyvin täynnä. Ehkä siellä on jo alennusmyynnit käynnissä ja hätäisemmät hamstraavat parhaita päältä. Niin tai näin olen edelleen sitä mieltä, ettei sunnuntai aukiolo ole tarpeellinen, sillä kyllä ruoka ja muut hankinnat voi suunnitella siten ettei sunnuntaina tule hätä käteen. Turvana kun on vielä tienvarsien huoltamot ja pienemmät kaupat, jotka saavat olla avoinna sunnuntaisin.

Omenat

Parhaita pihan kasveja ovat sellaiset, joista on iloa mahdollisimman paljon. Koristeomenapuu on sellainen, vaikka sen hedelmät eivät ole syötäväksi kelpaavia. Edes linnut eivät pidä niistä. Olen itsekin maistanut niitä ja happamiksi ja karvaan makuisiksi todennut.
Koristeomenapuu on kauneimmillaan keväällä ollessaan kukkaloistossa. Mukavan näköinen oksasto on myös talvella, jolloin pakkashuurre kirjoo pienten omenien pinnan. Monenlaisessa valaistuksessa se on mielenkiintoinen valokuvauskohde, jopa näin Joulun ajan pimeinä hetkinä.

Askel kerrallaan

Viikon haastenumero on KAHDEKSAN (8)!

Innostus on taikavoima, joka lumoaa koko elämän!

Vatsakas

Tämmöinen vähäluminen talvi on oikeastaan aika mukava. Metsässä liikkuessa ei tarvitse suksia, ei lumikenkiä, kun pelkät maastokengät ovat aivan riittävät. Joulukuusenkin sieltä saattaa löytää, mutta se pitää muistaa ottaa omalta maalta tai muuten luvalliselta paikalta. Metsässä liikkuminen polttaa hyvin kaloreita, joita taas joulun aikaan tankataan niin helposti enemmän kuin kulutetaan. No sillä sitten jaksaa taapertaa tuntitolkulla kankaita.Sanotaan suomalaisia ylipainoiseksi, mutta niin näyttää, että tämä kuvaamani kuusikin on saanut kunnon ”jenkkakahvat” vyötärölleen. Kuusiparka ei paljoakaan pääse harrastamaan liikuntaa, mitä nyt joskus tuuli oksistossa tuivertaa.

Maalarin 24

Saunan lämpöä

VALOKUVATORSTAI: Haaste 113

"LÄMPÖ"

Konkelo

Myrsky ei aina kaada puuta juurinen.
Männyn ja kuusen juuripaakku
kääntyy rungon mukana, mutta koivu on katkennut kahtia.
Latvus on kiinni kuusen latvassa ja tyvipää lepää korkeassa kannossa!
Vaarallinen portti;
alikulkukielto ja pakollinen kierto
Jos se vaikka siitä niskaasi rosahtaa,

kun tuuli ja tuisku metsässä tuiverataa!

Vaarallinen loukku

Kärpänen

Espanjankärpänen

Valomainos marketin seinässä

Koska yksi kärpänen ei vielä kesää tee, niin lisään vielä tämän äsken huomaamani ykkösen!

Halsvuorelle

Lumentyöntely on hyvää kuntoilua

Syksyn puutarhatöiden jälkeen omalla pihamaalla on ollut kovin vähän puuhaa. Tänään tämä ongelma sai hyvän ratkaisun, kun satoi reilusti uutta lunta. Lumikolalle oli käyttöä, mutta kätevämmäksi työvälineeksi olen havainnut sellaisen työntölapion. Entinen lumentyönnin oli viime talven jäljeltä vähän rikki, joten se saa jäädä reserviin, sillä ostin uuden ”Viima” merkkiä. Ei tämäkään ikuiseksi tehty ole, sen verran hentorakenteinen varren kiinnityskohta on. Varmaan tällä uudella pärjäilen alkaneen-, ehkä seuraavankin talven.

Lumentyöntely on mukavaa
kuntoilua, kun pihassa on paljon siivottavaa alaa. En minä pane pahakseni, vaikka lunta sataisi vähän joka päivä. No ehkä sitten keväällä jo alkaisi harmittaa, jos lumipenkat kasvaisivat metritolkulla.

Itsenäisyyspäivän iltavaloja

Jyväskylä

Rumasti jätetty pöyrä

Huolellinen pyöräilijä ei jätä kulkupeliään huolimattomasti ojanpenkalle. Niin ja ainakin tässä se on lukitsematta. Ehkä tämä pyörä on jäänyt jo aikaisemmassa paikassa ilman lukkoa, josta sen on satunnainen kulkija saattanut ottaa luvatta käyttöönsä.

Otin kuvan kävellessäni hylätyn näköisestä pyörän ohi . Jos ei muuta niin tämä olkoon opiksi ja ojennukseksi jokaiselle pyöräilijälle siitä, että pyörää ei pidä koskaan jättää lukitsematta.

Tikuista asiaa

Valokuvaan muuttuvaa ympäristöä

Valokuvatorstain aiheet ovat hyvä inspiraation lähde. Torstaisin on jo lähes pakko kaapata kamera kainaloon ja lähteä metsästämään sitä puuttuvaa kuvaa. Harvoin se suoralta kädeltä löytyy omasta arkistosta, mutta siinä ympäristöä kierrellessä ja katsellessa kuva-arkisto kasvaa monilla uusilla kuvilla. Tämä kuva ei kyllä ole kuvattu ”lasiaihetta” hakiessani, vaan hieman aikaisemmin. Ikkuna tässäkin on kyseessä, mutta siitä on ruudut poistettu. Nyt jo koko talokin on purettu tulevan marketin alta. Niin se vain muuttuu maailma, joten tänään kuvattu on jo huomenna historiaa.

Lasia ikkunassa

Pullot

Kaksi Karjalaa

Orjuuttako aika vai lääkitseekö se

Vaikka taantuma onkin, emme taida pystyä palaamaan kivikaudelle. Ilmeisesti myös luonnoneläimet kärsivät nykyajan saasteista, kun tikkakin joutuu hakkaamaan lenkkipolun kestopuista valotolppaa.

Saapasjalkakissa

Saapasjalkakissa päätti eilen oppia lukemaan. Se ei malttanut pysyä paikoillaan vaan tanssi kirjan lehdillä mustankissan tangoa. Kissa päätti kuunnella musiikkia vähän suuremmalla volyymilla. Musiikin soidessa eivät katin jalat pysyneet aloillaan, niin voimakkaasti tangon tahdit saivat kollikissan varpaat vipattamaan. Ei oppinut saapasjalkakissa vielä lukemaan, mutta ainakin tanssin ensiaskelet tulivat hyvin tutuiksi. ”Huomisiltana lähden sulka kenossa tapaamaan kuninkaan kaunista tytärtä prinsessa Ruusunmarjaa”, näin päätti Saapasjalkakissa.

Vanha väistyy uuden tullessa

Kulunut fraasi —Muutos on ainut vakio, pitää paikkansa vähän kaikessa. Hyvin paljon muutoksia tapahtuu myös Palokassa, jossa vanhaa puretaan uuden tieltä. Hyvä sinänsä näin talouden taantuman aikana, että purkajille ja rakentajille riittää työtä. Uudet marketit lisäävät myös seudun työllisyyttä ja elämää paikkakunnalla. Toivottavasti kaikki muuttuu vain paremmaksi, nyt kun olemme äänestäneet uudet kunnalliset päättäjät ja amerikkalaiset saavat Obamasta erilaisen presidentin.

Kirja

Lomareissulla en pidä tapana shoppailla, mutta vaimon iloksi piti torstaina pysähtyä joihinkin marketteihin ja kävimme parilla kirpputorillakin. Toisessa oli myynnissä hyvänlainen mikrofoni XLR liittimellä ja muutenkin ammattimaisen näköinen. Oli vielä alkuperäinen pakkauskin mukana, sillä se oli ilmeisesti käyttämätön. Nyt harmittaa, kun se mikki jäi ostamatta, sillä 25 € hinta ei olisi ollut tuosta mikistä mitenkään liikaa. Ehkä en sitä todella tarvinnut, sillä muuten sen varmaan olisin ostanut.

Toisella kirpparilla, oli niukempi tavaravalikoima, eikä oikein mihinkään herännyt kiinnostusta. Lopulta löysin käteeni nobelisti John Steinbeckin kirjan ”Torstai on toivoa täynnä”. Kirja on hyvin säilyneissä alkuperäisissä kansipapereissa, eikä sitä ole varmaankaan kukaan ennen minua lukenut. Kirjan hintalappu kertoi kohtuullisen 50 sentin hinnan, joten korjasin teoksen talteen.

Energia, ”silta nykyaikaan”.

Menneen ajan ja tulevan yhdistävät monet erilaiset sillat. Sähköllä ja vesivoimalla on ollut elintason muutokseen merkittävä osuus.
Vesivoima on suomalaisten suuri onni, mutta nykypäivänä ei enää mikään riitä, joten vanha tekniikka on museo kamaa, kuten tämä pieni Vaajakosken vanha voimala.

Pistäydyn äänestämässä

Tärkeä asia äänestys minun on hoidettava etukäteen, koska sitä ei varmaan voi tehdä varsinaisena vaalipäivänä, koska olemme silloin vieraalla paikkakunnalla. Me käymme vaimoni kanssa äänestämässä ennakkoon. Eihän se ole edes vaikeata, kun ennakkoäänestyspaikka on lähimarketissa, jonne on viimeistään huomenna asiaa, kun pitää käydä ostamassa ruokatarpeita viikonlopuksi.

Näitä kuntavaaleja odottaessa on ihmetyttänyt miten vähän vaalimainontaa tulee postilaatikkoon. Olisin odottanut asiallista postia paljon enemmän. Kaikkein eniten ihmetyttää, kun omalla ehdokkaalla ei ole edes blogia, jossa hän kertoisi miten aikoo toimia suurenevan Jyväskylän hyväksi. Olen hyvin vakuuttunut hänen pääsystään valtuustoon, ja pyrin myös vaikuttamaan, että ehdokkaani tulevaisuudessa tiedottaisi toimistaan kuntalaisten hyväksi, omaa blogia pitämällä.

Luonnon puolesta, saasteita vastaan

Ilmansaasteiden lisääntyessä naavat vähenevät metsissä.

Saasteiden kanssa elämme, kuin nuoralla tanssien.

Kuulolla

Antennit viritettynä!

Lokakuinen

Kauniin, aurinkoisen syyspäivän iltakin on kuulakan kaunis, mutta viileä. Kuun puolisko nousi taivaanrannalle, joten pitihän sitä käydä kuvaamassa rannalla.
Nykypäivän sähkölankoja ei meinaa mitenkään voida välttää, sillä tuntuu, ettei ole kuvaa, jonka poikki ei kulkisi jonkinlaisia lankalinjoja. Tätäkin piti rajata ja yksi lanka oli hävitettävä. Pitää varmaan etsin uuden paikan, missä ei ole sähkölinjoja kuun kuvaajaa kiusaamassa.

Syyspäivä

Tänään ennen puoltapäivää aurinko kurkisti pilvien lomasta. Läksin metsään ja etsin vielä vähän lisää suppilovahveroita. Aurinko paistoi; kaukana rinteessä hohtavat ruskan värittämät haavat ja koivut. Sinne, siellä voisi olla noita herkkusieniä. Autoni saa odottaa pienen kylätien varrella. Kävelen vaihtelevassa maastossa eteenpäin. Nousen mäelle, ja sen laelta näen erilaisen mäen ja tuolta näkyy pieni järvi.

Korppi lentää hiljaisten kuusten yllä, mutta muita lintuja ei näy, ei kuulukaan. Rinteillä on paikoin isoja kiviä, pyöreitä ja sileitä ja päältä sammaleisia, jääkauden jäätiköt ovat hioneet ne, ja sinne ne jäävät. Edessä on suota. En mene sinne kastelemaan kenkiäni.

Täällä rinteellä voin kävellä tuntikausia, hengittäen raikasta ja kosteaa syysilmaa. Syksyn sää vaihtelee tunnista toiseen, mutta metsä pysyy samana, se vaihtaa vain väriään, eikä ole olemassa väriä, jota ei esiintyisi päivän aikana.

Sienet, oli niitäkin, mutta tuskin enempää kuin yksi pannullinen, mutta olen tyytyväinen siihen.

Varokaa

Kilttiä on varoittaa, sillä vaarat ne vanivat!

Sähkön hinta nousee, vaikka vettä on yllin kyllin.

Kokeilin vaalikonetta

Ylen vaalikone on mielestäni viisas vehje, sen huomasin, kun kokeilin sitä kahdesti. Lähdin siitä että voisin vaihtaa omaa ehdokastani, nykyistä Jyväskylän Maalaiskunnan valtuutettua. Ei siitä kuitenkaan tule mitään, sillä kone tarjoaa häntä minulle toistamiseen.

Mielestäni 73 – 75 % samanmielisyys ja se, että tunnen kyseisen henkilön, on niin vakuuttava asia, että olen jo nyt lähes varma, että hän tulee saamaan minun ääneni uuteen Jyväskylän valtuustoon. Tämän lisäksi uskoisin hänen läpipääsynsä olevan hyvin mahdollista, sillä samoin ajattelevia maalaiskuntalaisia on varmaan paljon muitakin.

Turha on kuitenkaan hehkuttaa mitään etukäteen sillä lopullinen äänestysratkaisu tapahtuu vasta äänestyskopin yksinäisyydessä.

Linkki: Ylen vaalikone

Alvajärvi

Ruska parhaimmillaan Palokassa

Pitää kaunista syksyä

Pian valmistumassa näyttäisi Palokan Terra jo olevan. Piha-alueesta kehittyy mukavan näköinen, kunhan istutukset tulevat valmiiksi ja puut ja pensaat kasvavat.

Alvajärven ranta-aluetta on siistitty ja ulkoilureitti on jo läpikuljettavissa, joten riittää meillä nyt patikkareittejä. Tarinoidessani joidenkin muiden polulla kulkijoiden kanssa heräsi ajatus, että milloin saadaan tällainen reitti, jota voisi kiertää koko järven, mutta hyvä näinkin!

Eteenpäin

En pidä salaisuuksista, sillä olen luonteeltani tutkimusmatkailija. Jos tukahdutan uteliaisuuteni nyt, en silloin haluaisi huomisesta tietää —kuljen vain taakseni vilkuillen.

Kuvittelen mielessäni, mitä on tien mutkan takana ja millaiset ihmiset asuvat tässä vanhassa talossa. Painavinta mitä tiedän, on salaisuus, joka jäisi kertomatta, ellen etsi ja kulje tietäni eteenpäin.

Saunakukka

Asterikasveihin kuuluva saunakukka kukkii tässä Pappilanjoen rannalla. Siinä se on kaunistus, jonka voisi vaikka hyväksyä pihan perennapenkkiin. Ei kuitenkaan, kun tiedän miten haitallinen viljelysten rikkakasvi se on.

Aamusumussa

Aamuinen usva ja aurinko tekivät raikkaan syysaamun houkuttelevan näköiseksi. Pitihän sitä lähteä kuvaamaan. Sumu pehmensi ruskan värejä. Oli oikein nautinto ottaa kuvia. Ruskakuvia on nyt enemmänkin. ...

Kauhajoki
Palattuani kotiin aukaisin radion ja ihmettelin mitä nyt? Onko tämä jokin uusinta viime syksyltä. Pian se selvisi, että uusinta vain siinä mielessä, että taas on jossakin koulussa; Kauhajoella on tapahtumassa ikäviä asioita.

Mieleen nousee kysymyksiä. Miksi? Ei ihminen voi, eikä saa käyttäytyä noin. Muitakin ratkaisuja ongelmiin täytyy olla, mutta taas on tapahtunut paljon pahaa ja korvaamatonta.

Linkki: Mihin Suomessa tarvitaan käsiaseita?
EI NIITÄ TARVITA!

Syksyisen sää muuttui aurinkoiseksi

Vanha fraasi kertoo, että maailmassa "ainut vakio on muutos". Sitä todella tapahtuu, muun muassa metsissä. Ennen oli koivu paha roskapuu, nyt se ei sitä enää ole. Ennen metsissä soivat moottorisahat, mutta nyt raskaat monitoimikoneet. Marjamieskin voi istahtaa kannolle, mutta nyt vanhat kannot alkavat lahota ja uudet kannot raivataan pois maasta ja kuljetetaan poltettavaksi lämpölaitoksiin.

Muutokset ovat järkeviä, ei siinä sen kummempaa ole, mutta joskus harmittaa, ettei kaikkia muutoksia edes huomaa. Niin tavanomaista on kaiken muuttuminen.

Eräs ilonaihe suomalaiselle luonnonystävälle on kauniit ja aurinkoiset syyspäivät. Iloinen siitä pitää olla, että nyt syyssäät ovat olleet todella kauniita ja nautittavia.

—Jos metsään haluat...

Keskisuomalainen kertoo miten, Jyväskylän Heinälammella tehtiin perjantaina ja lauantaina havaintoja kahdesta asutuksen lähellä liikkuneesta karhusta. Nuo seudut ovat kokemukseni mukaan suppilovehveron kasvupaikkoja, joten tulee mieleen onko joku halunnut suojata omat sieniapajansa, ettei kukaan uskalla sinne mennä. Toinen vaihtoehto on se, että karhukin saattaa pitää noista hyvistä sienistä.

Tänään näyttää olevan sopivan selkeä sienestyssää, joten ajatukset vievät minutkin metsään. Olisikohan laitettava kameraan valmiiksi hieman pidempi putki, jos vaikka saisin sieniä suuhunsa poimivasta karhuemosta kuvan.

En mene Heinälammille, enkä Touruvuoreen, sillä mahdollinen karhun kohtaaminen voisi olla liian järkyttävä kokemus. Eihän sillä karhunkuvallakaan ole niin väliä, koska kontiota voi katsoa turvallisesti tästä linkistä.

Edessä tuntematon tulevaisuus

Uusimman ”Kotimikro” lehden uutiset kertovat, että ”Vistan” seuraaja on jo pitkälle kehitetty vaikka Vista tuli markkinoille vasta viime vuonna.
Jos uusi käyttöjärjestelmä tulee markkinoille heti ensi vuoden jälkeen, niin jatkan tällä nykyisellä koneellani ja XP:llä, pienistä puutteista huolimatta aina vuoteen 2010 ja silloin sitten siirryn suoraan tuohon ”Windows 7”. Tämä tietenkin edellyttää, ettei koneeni poksahda sitä ennen käyttökelvottomaksi.

Aurinko paistaa syksyisen kirkkaasti ja luontopolku kutsuu, vaikka vaimon mukaan saisin hyötyliikuntaa omassa pihassa.
Keskisuomalaisena on mukavaa asua kaukana Helsingistä. Haja-asutusalueen asukkaana en ymmärrä niitä, jotka eivät ymmärrä miten mieltä rauhoittavaa on asua väljässä luonnonläheisessä ympäristössä. Tästä voi lähteä lenkkipolulle suoraan omasta pihasta, ja lähimarkettikin on alle kilometrin päässä. Niin niitä tulee lisää.

Rukkanen

Minusta aihe on vaikea, eikä helppo, siksi heitän rukkasen santaan!

Halsvuori

Luontokohteet ovat minusta kiinnostavia paikkoja, joita on lähelläkin, vaikka ei niitä kaikkia tiedäkään. Ajelin tänään Laukaan suunnalla ja päätin pistäytyä Halsvuoren juurella. Sen mahtavuus oli niin vaikuttavaa, että kiipesin sen päällekin kuusikkorinteen polkua kavuten. Joillekin harrastajille jyrkänne on kiipeilykohde, josta merkkinä on kallioon lyötyjä kiipeilyhakoja. Nyt siellä käydessäni ei kiipeilijöitä ollut.

Valokuvia ottaakseni minä siellä kävin, mutta tämän päivän täyspilvinen sää, ei ollut oikein minulle mieleen, siksi poikkean paikalle vielä tämän syksyn aikana uudelleen. Odotan, kunhan ruskan värit vahvistuvat. Samalla voisi samoilla vähän laajemminkin tuossa mahtavassa maisemassa.

Auton määräaikashuolto ja katsastus

Olen aina tehnyt auton määräaikaishuollot valmistajan suositusten mukaan, kun ohjekilometrit ovat täyttyneet. Se ei ole varmaankaan kaikkein edullisin tapa, mutta saa sitten olla huoleton, sillä vikoja ei tarvitse erikseen korjata.

Tänään oli autollani huoltopäivä, normaalien määräaikaistöiden lisäksi vaihdettiin kaikki jarrupalat ja etupään jarrulevyt. Pakoputken perimmäisessä pöntössä oli vuoto, joten sekin vaihdettiin uuteen. Melko kallis huoltokäynti kaikkiaan, mutta tämä oli tiedossa.

Ainut harmin aihe on, että samalla reissulla, kun poiketessani katsastusasemalle, piti tuolle byrokratialle, vielä maksaa rekisteriotteesta 46 euroa.

Olin takuuvarmaa, että autossa ei korjausten jälkeen ole mitään huomautettavaa. Minusta noilla huoltokorjaamoilla pitäisi olla valtuutus tulostaa myös se hyväksymismerkillä varustettu uusi rekisteriote.

Rikottu polkupyörä

En minä pysy, enkä edes pyri parantamaan maailmaa, mutta kameraa ulkoiluttavana luonnonystävänä, voin ainoastaan ihmetellä monia asioita.

Eräs niitä on maastossa lojuvat polkupyörät, joita tapaa hyvin usein. Ovatko ne ensinnä varastettu ja sitten särjetty? Ehkä näin, mutta aivan liikaa niitä tapaa polkujen varsilla. Miksiköhän? Eikö toisten ihmisten omaisuutta kunnioiteta ollenkaan. Varastettu se pyörä ensinnä käyttöön, ja sitten vielä murjotaan käyttökelvottomaksi. Kuka korjaa sitten nuo rojut aikanaan talteen, kaatopaikan täytteeksi? Ilmeisesti se keruu toteutetaan verovaroin, kuinkas muuten.

Mitään maiseman kaunistajia värikkäät romut eivät missään tapauksessa ole. No ovatpa ainakin surullisia kuvauskohteita meille kansalaisjournalisteille.

Tarjonta kasvaa

Geokätkentä on minulle tuttu vain nimeltä, mitään muuta en siitä tiedä. Varmaan se on mielenkiintoinen ja haastava harrastus etsiä noita kätköjä. Aiheen tähän lastuun sain, kun eräs geokätköilijä otti sähköpostiyhteyttä, että olen ilmeisesti kuvannut ja julkaissut tässä blogissa kuvia alueelta, jossa on ehkä tuollainen kätkö olemassa. Kesän aikana en olekaan juuri kuvaillut tuossa valmistuvan Terramyymälän alueella, mutta tänään kävelin alueen halki. On siinä varmaan hyvä paikka kaupalliselle toiminnalle, mutta olisi tuolla rantamaisemalla ollut muutakin arvoa.
Kovasti myyntipinta-alat kasvavat niin Jyväkylän, kuin muidenkin taajamien läheisyydessä. Ehkä se on merkki hyvästä elintasosta, mutta minusta on vähintään yhtä tärkeää arvostaa elämänlaatua ja viihtyisän ympäristön arvoja.

Siivosin

Minulla on sellainen tarpeellinen sähköpostiosite, jonka annan, joihinkin kilpailuihin, lehtialuksiin jne.

Tulee sinne jotakin muutakin, mikä ei ole kuitenkaan minulle tarpeellista, siksi katson tuon postilaatikon kerran viikossa. Roskapostin lähettäjille se on kuitenkin hyvin tunnettu, sillä juuri nyt tyhjentäessäni sen, sinne on viikon aikana kertynyt 376 vieraskielistä viestiä.

Helppoa siltä roskat lakaista, mutta ihmetyttää miten paljon tuota turhaa hommaa tehdään. Tällaisella ei toivotulla viestillä, kun ei palvella ketään, eikä se ole kenellekään varsinaisesti suunnattukaan.

En koskaan avaa noita Viagra- ym. viestejä, mutta silti niitä tulee. En ymmärrä voisiko niiltä voisi kokonaan välttyä? Ehkä ei mitenkään. Hyvä kuitenkin on, kun niiden kanssa on sittenkin helppo tulla toimeen, koska niitä ei tarvitse poimia erikseen tarpeellisten viestien joukosta.

Syksyinen ajatus