Halsvuori

Luontokohteet ovat minusta kiinnostavia paikkoja, joita on lähelläkin, vaikka ei niitä kaikkia tiedäkään. Ajelin tänään Laukaan suunnalla ja päätin pistäytyä Halsvuoren juurella. Sen mahtavuus oli niin vaikuttavaa, että kiipesin sen päällekin kuusikkorinteen polkua kavuten. Joillekin harrastajille jyrkänne on kiipeilykohde, josta merkkinä on kallioon lyötyjä kiipeilyhakoja. Nyt siellä käydessäni ei kiipeilijöitä ollut.

Valokuvia ottaakseni minä siellä kävin, mutta tämän päivän täyspilvinen sää, ei ollut oikein minulle mieleen, siksi poikkean paikalle vielä tämän syksyn aikana uudelleen. Odotan, kunhan ruskan värit vahvistuvat. Samalla voisi samoilla vähän laajemminkin tuossa mahtavassa maisemassa.

Auton määräaikashuolto ja katsastus

Olen aina tehnyt auton määräaikaishuollot valmistajan suositusten mukaan, kun ohjekilometrit ovat täyttyneet. Se ei ole varmaankaan kaikkein edullisin tapa, mutta saa sitten olla huoleton, sillä vikoja ei tarvitse erikseen korjata.

Tänään oli autollani huoltopäivä, normaalien määräaikaistöiden lisäksi vaihdettiin kaikki jarrupalat ja etupään jarrulevyt. Pakoputken perimmäisessä pöntössä oli vuoto, joten sekin vaihdettiin uuteen. Melko kallis huoltokäynti kaikkiaan, mutta tämä oli tiedossa.

Ainut harmin aihe on, että samalla reissulla, kun poiketessani katsastusasemalle, piti tuolle byrokratialle, vielä maksaa rekisteriotteesta 46 euroa.

Olin takuuvarmaa, että autossa ei korjausten jälkeen ole mitään huomautettavaa. Minusta noilla huoltokorjaamoilla pitäisi olla valtuutus tulostaa myös se hyväksymismerkillä varustettu uusi rekisteriote.

Rikottu polkupyörä

En minä pysy, enkä edes pyri parantamaan maailmaa, mutta kameraa ulkoiluttavana luonnonystävänä, voin ainoastaan ihmetellä monia asioita.

Eräs niitä on maastossa lojuvat polkupyörät, joita tapaa hyvin usein. Ovatko ne ensinnä varastettu ja sitten särjetty? Ehkä näin, mutta aivan liikaa niitä tapaa polkujen varsilla. Miksiköhän? Eikö toisten ihmisten omaisuutta kunnioiteta ollenkaan. Varastettu se pyörä ensinnä käyttöön, ja sitten vielä murjotaan käyttökelvottomaksi. Kuka korjaa sitten nuo rojut aikanaan talteen, kaatopaikan täytteeksi? Ilmeisesti se keruu toteutetaan verovaroin, kuinkas muuten.

Mitään maiseman kaunistajia värikkäät romut eivät missään tapauksessa ole. No ovatpa ainakin surullisia kuvauskohteita meille kansalaisjournalisteille.

Tarjonta kasvaa

Geokätkentä on minulle tuttu vain nimeltä, mitään muuta en siitä tiedä. Varmaan se on mielenkiintoinen ja haastava harrastus etsiä noita kätköjä. Aiheen tähän lastuun sain, kun eräs geokätköilijä otti sähköpostiyhteyttä, että olen ilmeisesti kuvannut ja julkaissut tässä blogissa kuvia alueelta, jossa on ehkä tuollainen kätkö olemassa. Kesän aikana en olekaan juuri kuvaillut tuossa valmistuvan Terramyymälän alueella, mutta tänään kävelin alueen halki. On siinä varmaan hyvä paikka kaupalliselle toiminnalle, mutta olisi tuolla rantamaisemalla ollut muutakin arvoa.
Kovasti myyntipinta-alat kasvavat niin Jyväkylän, kuin muidenkin taajamien läheisyydessä. Ehkä se on merkki hyvästä elintasosta, mutta minusta on vähintään yhtä tärkeää arvostaa elämänlaatua ja viihtyisän ympäristön arvoja.

Siivosin

Minulla on sellainen tarpeellinen sähköpostiosite, jonka annan, joihinkin kilpailuihin, lehtialuksiin jne.

Tulee sinne jotakin muutakin, mikä ei ole kuitenkaan minulle tarpeellista, siksi katson tuon postilaatikon kerran viikossa. Roskapostin lähettäjille se on kuitenkin hyvin tunnettu, sillä juuri nyt tyhjentäessäni sen, sinne on viikon aikana kertynyt 376 vieraskielistä viestiä.

Helppoa siltä roskat lakaista, mutta ihmetyttää miten paljon tuota turhaa hommaa tehdään. Tällaisella ei toivotulla viestillä, kun ei palvella ketään, eikä se ole kenellekään varsinaisesti suunnattukaan.

En koskaan avaa noita Viagra- ym. viestejä, mutta silti niitä tulee. En ymmärrä voisiko niiltä voisi kokonaan välttyä? Ehkä ei mitenkään. Hyvä kuitenkin on, kun niiden kanssa on sittenkin helppo tulla toimeen, koska niitä ei tarvitse poimia erikseen tarpeellisten viestien joukosta.

Syksyinen ajatus

Jumalaton kiire

Monesti on tulla kaheliksi jonkun mitättömän asian vuoksi. sellainen tilanne oli silloin, kun piti kiireesti lähteä tärkeään kokoukseen, eikä auton avaimia ollutkaan siinä missä niiden paikka on.

Siinä sitten mietit minne sen avainnipun jätit viimeksi kotiin tullessasi. Voivatko ne olla mustien tai ruskeiden housujen taskussa tai puseron taskuunko ne jätin. Vaimoakin tulee mieleen katsoa, jos olisi siivotessa ne pannut uuteen paikkaan. Piti aloittaa alusta ja miettiä samalla, miten sillä aikaa kun etsin avaimia, olisin jo ajanut polkupyörällä perille sinne kahden kilometrin päähän, tai missä asti nyt vaeltaa se valosäde, joka lähti auringosta 8 minuuttia sitten?

Sitten se muistuu mieleen, että auto on tallissa ja avaimet virtalukossa. Niin ja loppujenlopuksi, ehdin perille aivan oikeaan aikaan, joten ei tarvinnut edes kertoa tätä häpeällistä tarinaa kenellekään.