Sadonkorjuussa

Keltahaarakas on syötävän hyvä sieni, mutta tämä minun löytämäni pieni sieni kelpasi vain kuvattavaksi. Ei tuosta sienestä olisi paljoa nälkä lähtenyt, niin mitätön se oli kooltaan.

Muutenkin sienisato on todella huono, sillä en löytänyt edes lampaankääpää sellaisesta salaisesta paikasta, josta olen monena vuotena kerännyt niitä useamman muovikassillisen. Ensinnä epäilin, että joku olisi löytänyt minun apajani, mutta siitä olisi kyllä merkkejä maassa. Ei ainakaan siinä paikassa ollut sieniä poimittavaksi,

Myös suppilovahveroita olen löytänyt aikaisempia kesiä niukemmin. Kangassiniä on varastossa riittävästi, mutta tatit ovat edelleen hukassa.

Tämä harmi on kuitenkin vähäpätöisen pieni, sillä metsässä on mukava tallustella, vaikka sieniä ei löytyisikään. toivottavasti vain aurinkoisia päiviä piisaa, niin löytyy niitä sieniäkin vielä.

Kävikö se savulla

Ruohonleikkuri ei ottanut käynnistyäkseen. Tarkastin, että bensaa on ja puhdistin öljyisen tulpan. Sain koneen käyntiin, mutta siitä savua tuli, koko piha-alue siniseksi, kone kuitenkin kävi lonksuen.

Sain etupihan ajettua ja siirtyessäni talon taakse, moottori paukahti ja sammui. Jokin paha tekninen vika siihen tuli. Menikö moottorista rikki kampiakselin laakeri tai venttiili, sen on aivan sama? Vanha leikkuri on tiensä päässä. Seuraava etappi sillä on romukeräys.

Ostanko uuden leikkurin vielä nyt syksyllä, tai vasta keväällä? Sitä pitää vielä harkita. Ainakin kerran tai pari ennen talvea pitää nurmikko vielä leikata, mutta ehkä ystävällinen naapuri lainaisi minulle leikkuriaan.

Nyt on tuosta moottorista tuli kaikki savu ulos ja käynti loppui, joten herää epäilys, että pelkällä savullahan se on käynyt.

Sähköposti

Pidän kirjoittamisesta, siksi kai tämä blogikin on olemassa, sillä tänne kirjoitan ajatuksia, jotka joskus ovat faktaa, mutta toisinaan pelkkää fiktiota. Kunhan tulee jotakin naputeltua ajankuluksi. Kirjoitan myös päiväkirjaa, sellaista johon vain minulla on avaimet, vaikka on sekin tietokoneen levyllä, mutta ei netissä. Sähköposteja kirjoitan ystäville, tuttaville, sukulaisille ym. Se on hieno viestintämuoto, nyt kun Itella hinnoittelee kortin ja kirjeen kuljetuksen pian pilviin.

Kaikki eivät varmaan lue saamiaan sähköpostiviestejä, eivät ainakaan päivittäin, sen näkee lukukuittauksista. Moniin sähköposteihin ei tule lukukuittausta, eikä vastausta. Ehkä niitä ei kukaan lue koskaan, tai sitten ei vain ole aikaa tai halua vastata. Tämmöisestä suivaantuneena pyrin itse vastaamaan jokaiseen sähköpostiin heti, ainakin jonkinlaisella elonmerkillä. Voihan sitä sitten kirjoittaa lisää, kun paremmin paneutuu asiaan. Minusta on tärkeää, että viestin lähettäjä saa jonkin merkin, että hänen asiansa on mennyt perille. Eri asia on, onko sitä ymmärretty. Jokaisesta viestistä pitäisi kuitenkin jäädä jotakin vastaanottajalle, tai sitten ei!

Ilmoittauduin

Kansalaisopistoihin ilmoittautumisen aika on nyt. Kursseja on tarjolla jokaiselle sopivista aiheista. Niinpä minäkin ilmoittauduin tänään eräälle kurssille. Ryhmään otetaan 20 osallistujaa ja siihen on vieläkin tilaa.

Onko tässä iässä alkuinnostuksesta mihinkään, vai lopahtako ­innostus hyvinkin pian? Ei­hän mitään ole vielä tehty, kun vasta ilmoittautuminen on suoritettu, ja osallistumismaksun eräpäivään on vielä aikaa.

Innostuksen ja lamaannuksen heilahte­lut voivat olla merkki piilevästä masennuksesta. Jaksanko tarttua uusiin asioihin, innostunko kestävästi. Asia kiinnostaa minua, joten ei minun tarvitsee pakottaa itseäni innostumaan.
Jatko riippuu siitä, millainen on kurssin vetäjä ja millaisia ovat muut kurssilaiset. Omasta mielestäni minulla on uteliaisuutta ja kyky ja halu innostua, miltei mistä tahan­sa uudesta asiasta. Koska innostun äkkiä, odotanmalttamattomana jo kurssin alkua.

Tuulta päin!

Haaste n:ro 100

Syyskuu

Sateisen elokuun jälkeen odotan nättiä ja värikästä syksyä. Ei nyt ainakaan kuukauteen tarvitsisi sataa. Maa on kosteudella kyllästetty ja vesistöjen pinta on sellaisella korkeudessa, että odotan vain ilmoitusta, milloin sähkön hinta taas laskee. Vesivoimaa on riittävästi sähköyhtiöiden turbiinien pyörittämiseksesi.

Viljapellot ovat muuttumassa kullankeltaiseksi ja taivas kuulaaksi. Hallanvaara uhkaa tomaatteja ja muita puutarhakasveja, mutta hallayöt kirkastavat ruskan sävyä ja saavat puolukoiden posket punehtumaan.

Hienoimpia asioita Suomessa on selkeästi vaihtuvat vuodenajat, joita ilmastonlämpeneminen ei ainakaan vielä ole pilannut. Mitä tulevaisuus tuo, siitä emme mitään tiedä, vaikka niin paljon siitä puhutaan. Jos me ihmiset uskomme, että mitään ei ole tehtävissä, olemme taatusti oikeassa.

Kalju