Wanhassa Woimalassa

Taide piristää pyhänä, miksei myös arkisin värit tuovat elämään uusia sävyjä. Vaajakosken Wanhassa Woimalassa on kaikille vapaasti avoin ”taidekasvatusnäyttely”. Mukava on värejä havainnoida, sillä arjessa ei värejä tule ajatelleeksi, ne vain ovat. Näin kun ne ovat korostuneesti esillä, tajuaa paremmin sen miten värit piristävät tilaa. Ne vaikuttavat myös ihmismieleen, ainakin nyt, kun luonnossa ei ole vielä kovinkaan värikylläistä.

Näyttely on avoinna 27. 4 saakka, joten sielllä ehtii hyvin piipahtaa, minäkin taidan käydä siellä vielä uudelleen.

Linkki: Väriä

Lennä, uneksi

"Lähdetään taivaaseen! Lähdetään! Lähdetään!"

Liikkeessä

Kaikki ympärillämme on virtaa; vuodenajat, vuorokaudet, ikä. Edessä on vain huominen ja tulevaisuus, joka edellyttää elämää tässä hetkessä. Metsiin ja mäkiin satanut lumi virtaa alaspäin, saavuttaen lopulta suuren meren. Paikallaan oleva vesi samenee, mutta liikkuessaan se hapettuu pysyen raikkaana pärskyen ja helmeillen. Maailma on rankka paikka, jossa ei ole syytä pysähtyä tavanomaisuuteen. Jatkuva liike pitää virkeänä, vaikka suvannoissa voi vauhtia hiljentää ja katsella hetken ympärilleen. Kun katselen ympärillä virtaavaa luonnon energiaa, uskon sen jatkuvaan riittävyyteen, se pitää vain ottaa talteen, sieluun ja mieleen. Energia on liikettä, joka pitää elämää yllä.

Rospuuttoaika

Vähemmänkin kelejä seuraava huomaa miten suuri muutos tapahtuu, kun talvesta siirrytään kesään. Keväällä muutos on joutuisaa, eikä varmaan ole kahta samanlaista päivää peräkkäin. Tuntuu, että muutosta tapahtuu, jopa yhden päivän tai yön aikana, sillä tuleva aamu ei ole enää samanlainen kuin tämä iltapäivä. Lumi sulaa ja kura lentää. Pieniä kyläteitä vaivaa rospuutto, joten sorapintaisilla savisilla teillä on syytä kulkea kieli keskellä suuta, ettei särje autoaan tai räiski rapaa kanssaihmisten syliin.
Kaikki tämä on onneksi lyhytaikaista, sillä kohta maa vihertää, kun aurinko saa mahlan juoksemaan puissa ja pensaissa.

Kävin Kasinhännässä

Tuli asiaa käydä Tikkakoskella ilmavoimien hylätyn materiaalin myymässä. En minä aseita tai ammuksia ostanut, mutta hyvä kaasunaamarilaukun, jonka otan uusiokäyttöön kameralaukuksi. Taisin löytää kasasta ika käyttämättömän ylijäämälaukun, josta pienellä askartelulla teen itselleni jokapäiväiseen käyttöön tulevan kameranulkoiluttamiskassin. Eikä se maksanut paljoa, sillä pidin 1,70 euroa aika sopivana, koska se on alle yhden munkin ja kahvikupin hinnan.

Kävin samalla myös Ilmailumuseossa joka on samassa pihassa. Lippu sinne on 6 euroa, mutta eläkeläisenä sain tuolla hinnalla vuosilipun, jolla saan käydä museossa aina niin halutessani. Lippuni on voimassa vuoden tästä eteenpäin. On siellä niin mielenkiintoisia koneita, että mukava siellä on viihtyä yksin tai kesävieraiden oppaana. Valokuvaaminenkin on tässä museossa aivan luvallista. Taivaankirppu on sen näköinen lentolaite, että ei ainakaan minulla olisi hinkua päästä kokeilemaan tällaista kotteroa, mutta on niillä varmaan aikanaan lennetty tuntitolkulla. Voisi olla aika energiaystävällinen lentokone tämä.

Vai ilmaista

Palokkalehti tai mikään muukaan ilmaisjakelulehti ei tule ilmaiseksi jaettuna, sillä lehden jakajalle ja sen tekijöille maksetaan työstä palkkaa. Kuluttaja maksaa sen, kuten muunkin mainonnan, ostamiensa tuotteiden hinnassa, ja työllistää näin ihmisiä.

Linkki: —Ilmaisuuden venyvä käsite

Mörkö

Pääsiäinen ja noidat ovat menneet. Kahden viikon tauon jälkeen on mukava palata virkeänä valokuvatorstaihin, mutta tämän viikon teema ”MÖRKÖ”, ei olekaan helpoimmasta päästä.

Mörköjä on niin monenlaisia, jotkut kulkevat piirissä ja Mörköoopperakin on olemassa, mutta lapsia ei saa pelotella möröillä. Media nostaa poliittisia mörköjä esiin tuhkatiheään. Korpikuusen kannon alla niitä vasta asustaakin. Kuitenkin otan vähän korkeammalla "savumerkkejä" katselevan, jota voi pitää ilmastonmuutosta vastustavana rauhallisena mörkönä.