Vähempikin riittää

Tunnemme, miten hyvin syöneen elämä ja olotila on mukavaa, mutta miksi yli puolet suomalaista on painoindeksin mukaan ylipainoisia? Onkohan meillä ylikorostunut ruuanhimo? Kaikenmaailman mittareilla on helppo seurata energiankulutustaan. Siihen on sykemittareita ja askelmittareita ja monia muita elektronisia hienouksia, kuten vaaka ja kehon rasvamittaritkin.
Tiedämme jokainen ruuasta paljon, mutta ylipainoisuus on silti ongelma, joten vian täytyy johtua siitä, että syömme enemmän kuin kulutamme. Haluamme, että ruoka on terveellistä, ellei peräti terveysvaikutteista, mutta liika on liikaa.

Väkisinkin nousee mieleeni, että onko missään oikein kunnolla kehotettu tarkkailemaan päivittäistä ruokamäärää. Tietysti on, ”Painonvartijoita” ym. jotka myyvät rahan edestä oikeiden elämäntapojen oppia , mutta onko jokamiehen, vain päätettävä seurata vaakaa käyttäen miten paljon rehua käytämme? Näin on tuotantoeläinten ruokinnassa tehty iät ja ajat, miksi emme sitten noudata samoja perusohjeita.

Jos minä vähennän päivittäistä ruokamäärää – 10 %, voisi seurauksena olla helpompi elämä ja samalla ruokaa kuluu vähemmän, rahaakin säästyy se 10 %. Eihän se ole helppoa tilata työmaaruokalassa 90 % annosta, mutta kotona se onnistuu kivuttomasti.

Joku osaisi laskea, paljonko vuodessa säästyy euroja, jos söisi kotiruokaa hieman vähemmän. Ruokalasku siitä pienenee ja jos virkeyttä ja terveyttä tulee vielä lisää, niin voi pojat!

Mittaamme ravinnon kulutusta, mutta mitä jos mittaisin jo huomenna paljonko ylitankkaan!