31.1.08

Bioergiasta voimaa


—Yksi on voima ylitse muiden! Voima on monessa mielessä ajankohtainen asia, samalla mahdottoman moniselitteinen. Voimaa on niin monenlaista, niitä on hyvä ja pahoja, tarpeellisia ja tarpeettomia.

Eräs suuri tavoite on saada voimaa mahdollisimman ekologisesti yhteiskunnan käyttöön. Me ihmiset olemme omin voimin saaneet aikaan valtavan jätteiden tuotannon, josta on tullut ongelmia mm. haitallinen ilmaston lämpeneminen. Eräs keino hidastaa ilmastonmuutosta on muuttaa jätteet voimaksi.

Laukaalainen Mv. Erkki Kalmari on tehnyt paljon työtä jätteiden jalostamiseksi mm. liikennepolttoaineeksi, ja hänellä on Suomen ensimmäinen karjanlannasta valmistettua biokaasua käyttävä auto. Otaamassani oheisessa kuvassa on Erkki Kalmarin Volvo omalla tankkauspisteellä Laukaan Leppävedellä. Bioenergia liittyy läheisesti tänään olevan Keski-Suomen energiapäivän teemaan.

Valokuvatorstai 77

30.1.08

Kulutus maksaa

Nyt se on tiedossa, että pöytätietokone kuluttaa paljon sähköä. Ei ihan vähäinen kulutus olekaan sillä se on uutistietojen mukaan noin 1000 kilowattia. vuodessa. Tähän tulee lisäksi ASDL-yhteys, joten tietokoneen käyttö maksaa minulle kuukaudessa aika tarkkaan 61 euroa.

Tällä hinnalla voisin ostaa esimerkiksi 50 litran tankillisen dieseliä kuukausittain. Onko tietokoneen käyttö ekologisempaa, kuin naftan polttaminen autolla ajellessa? Aika paljon turvallisempaa ainakin on istua tietokoneen ääressä verrattuna tieliikenteen vaaroihin. Tietokoneen käyttö voi antaa enemmän, kuin tarpeeton huviajo maanteillä. Sen toki haluan nyt oppia, että sammutan tästä lähtien tietokoneen niiksi ajoiksi, jolloin en ole näppylöiden ääressä. Onneksi kone käynnistyy nyt aika nopeasti, kun tänään siivosin pois sellaiset turhat ohjelmat, jotka käynnistyivät kun apparaattiin laitoin virran. Uskomattoman paljon siivous nopeutti latautumisaikaa.

Hirmuisen hyvä, että tällaisia kulutustutkimuksia on olemassa, sillä kyllä ne pistävät ajattelemaan. Voisinhan minä vielä säästää lisää, jos ilmoittaisin operaattorille, että haluan alentaa laajakaistan nopeutta, mutta annan sen säästön jäädä vielä odottamaan, sillä olen niin tottunut tähän nopeaan yhteyteen.

Sitäkin pitää harkita, josko seuraava tietokoneeni olisi kannettava, mutta koneen vaihto ei ole nyt ajankohtaista.

29.1.08

Käsikirjat

Minusta on mukavaa, jopa kehittävää mietiskellä asioita joskus, ei aivan tavanomaisesti. Tietoisesti tapahtuva näkökulman laajentaminen on aina mielenkiintoista. Tämän idean olen joskus saanut, luettuani Edward De Bonon lateraalista ajattelua käsitteleviä kirjoja.

Eräs tällainen hieman erilainen suhtautuminen minulla on laitteiden käsikirjoihin, joita harva tuntemistani ainakaan rakastaa. Tuskin minäkään, mutta luen ne kaikesta huolimatta huolellisesti, vaikka eivät ne mitään kaksista luettavaa ole. On niistä sittenkin hyötyä, sillä moneen asiaan löytyy apu läheltä, eikä tarvitse kutsua pikkuongelmiin huoltomiestä tai tietokoneen korjaajaa kutsua. Kameran käyttöohjekirja minulla on tässä pöydällä aina käden ulottuvilla, ja on se vain kumma miten usein siihen turvaudun. Ehkä se johtuu huonosta muistista.

Vastoinkäymiset ovat kehittäviä haasteita, jotka eivät lamaannuta, mutta antavat mielenkiintoisen haasteen selviytyä.

Melkein kaikkeen on olemassa käsikirjoja, monet niistä ovat parhaimmillaan suoraan netistä, pikahaun takana.

Eräs mielenkiintoinen käsikirja meille kaikille miehille on ikioma: ”Miehen käsikirja”. Ei ole haitallista vaikka naisetkin sen lukisivat ja tietenkin miehen on hyvä tutustua oman puolison monipuolisuuteen.

28.1.08

Lelujen huumaa

Netti täyttää elämän, mutta onko sekään elämää suurempi asia, sitä on vaikea tietää. Blogeja on paljon, mutta osa niistä sammuu. Minunkin seuraamistani kiinnostavista blogeista monet ovat jääneet vaille uusia päivityksiä.
Minua kiinnostavat ne, jotka elävät päivittäin, mutta ainakin viikoittain. Poistan omasta seurannastani heti sellaiset joiden tahti on hidastunut. En sentään ihan kaikkia, sillä joillakin on ilmoitettuna, että jatkoa seuraa vaikka viivettä on.

Varmaan vuodesta toiseen, joka päivälle on vaikea löytää uusia aiheita. Joten ainakin minä joudun paljon toistamaan itseäni kirjoittaen vaikka säästä. Puolustuksena voi pitää sitä, että ilmastonmuutos on nostanut säiden seuraamisen entistäkin mielenkiintoisemmaksi.

Toinen mukava aihe on kuluttaminen, johon meillä kaikilla on omakohtaista kokemusta. Tosin on haitallista jos kulutus laskee, niin se ei tee hyvää kansantaloudelle.

Monet uudet yritykset ovat perustettu palvelemaan, jos teemme kaiken omatoimisesti ei palveleville yrityksille riitä työtä ja ne joutuvat nostamaan hintojaan ja sitten taas joku palvelee halvemmalla. Näinhän tämä markkinatalous toimii.

Haloefkti julkaisi tänään siteeraten muita, että paremmalla kynällä saattaa tulla parempia runoja, tai kamera vaikuttaa tulokseen, niinkin voi olla jos se lisää motivaatiota. Aikuinen ja lapsetkin leikkivät innokkaammin, jos heillä on mielenkiintoisemmat lelut.

Kieltämättä näin se toimii, sillä huonoilla työkaluilla osaavan aika kuluu hukkaan ja tylsä kirves, voi luiskahtaa omaan nilkkaan!

27.1.08

Vähempikin riittää

Tunnemme, miten hyvin syöneen elämä ja olotila on mukavaa, mutta miksi yli puolet suomalaista on painoindeksin mukaan ylipainoisia? Onkohan meillä ylikorostunut ruuanhimo? Kaikenmaailman mittareilla on helppo seurata energiankulutustaan. Siihen on sykemittareita ja askelmittareita ja monia muita elektronisia hienouksia, kuten vaaka ja kehon rasvamittaritkin.
Tiedämme jokainen ruuasta paljon, mutta ylipainoisuus on silti ongelma, joten vian täytyy johtua siitä, että syömme enemmän kuin kulutamme. Haluamme, että ruoka on terveellistä, ellei peräti terveysvaikutteista, mutta liika on liikaa.

Väkisinkin nousee mieleeni, että onko missään oikein kunnolla kehotettu tarkkailemaan päivittäistä ruokamäärää. Tietysti on, ”Painonvartijoita” ym. jotka myyvät rahan edestä oikeiden elämäntapojen oppia , mutta onko jokamiehen, vain päätettävä seurata vaakaa käyttäen miten paljon rehua käytämme? Näin on tuotantoeläinten ruokinnassa tehty iät ja ajat, miksi emme sitten noudata samoja perusohjeita.

Jos minä vähennän päivittäistä ruokamäärää – 10 %, voisi seurauksena olla helpompi elämä ja samalla ruokaa kuluu vähemmän, rahaakin säästyy se 10 %. Eihän se ole helppoa tilata työmaaruokalassa 90 % annosta, mutta kotona se onnistuu kivuttomasti.

Joku osaisi laskea, paljonko vuodessa säästyy euroja, jos söisi kotiruokaa hieman vähemmän. Ruokalasku siitä pienenee ja jos virkeyttä ja terveyttä tulee vielä lisää, niin voi pojat!

Mittaamme ravinnon kulutusta, mutta mitä jos mittaisin jo huomenna paljonko ylitankkaan!

26.1.08

Rytinää

Päivän uutisia seuratessa tulee sellainen kuva, että taitaa olla pallo hukassa. Kaikki puhuvat vain saasteista ja miten ilmasto lämpenee. Suuret jäätiköt sulavat muutamassa vuodessa ja rannikoilla ollaan kohta varpaat märkinä. Samalla energia käy entistä kalliimmaksi, mutta sen kulutus kasvaa. Julkisen liikenne ei kiinnosta vaan oman auton tulee olla suurempi ja komeampi, kuin naapurilla.

Kaikkea pitää pystyä ostamaan ja hinnan tulee olla halpa, laadusta tinkimättä. Tuotteita ei saisi tehdä siellä missä niiden kulutus on, ja missä niiden valmistus maksaisi vähemmän. Yritysten on tehtävä hyvää tulosta, muuten niiden pörssikurssi laskee. Mikäli johto ei saa aikaan edullisia tuotteita ja osakkeenomistajien toivomaa kehitystä, niin tehdas suljetaan tai johtoa vaihdetaan. Tulos tai ulos, ei siinä muu auta.

Talouden menestyminen edellyttää kasvavaa kulutusta, mutta sen oltava entistä ekologisempaa muuten ajetaan ryminällä metsään.

25.1.08

Murheellista

En voi välttyä otsikon mukaiselta tunteelta katsoessani tuota kuvaa, seinään maalatusta graffitista. Voinemme todeta, että nykynuoriso on fiksumpaa, kuin muutama vuosikymmen sitten. Nuorten tietomäärä on lisääntynyt samoin kyky arvostella yhteiskunnan järjestelmiä. Auktoriteettien sokea kunnioitus on poissa ja vanhempien mielipiteisiin vaaditaan perusteluja. Vanhojakin aikoja pitää tarkastella tämän hetken, mutta ennen kaikkea tulevaisuuden kannalta.
Kaikessa elämässä on tapahtunut suuria muutoksia viime vuosikymmenten aikana, mutta emme pysty edes kuvittelemaan maailmaa, millainen se voi olla 20 tai 30 vuoden kuluttua. Ainut varma asia on, että se on hyvin erilainen tämän päivän yhteiskuntaan verrattuna.

  • Voimme pohtia miten, pystyisimme ohjaamaan muutosta
  • Onko se tarpeen
  • Olisiko se edes mahdollista

Ajan henki on, että ympäristöstä on pidettävä huolta ja suurin vastuu siitä on tämän päivän nuorilla. Jos hyväksymme kiritiikittömästi töherryksiä, niin voiko kaikki muuttua nykyistä sotkuisemmaksi?

23.1.08

Energia on kuuma asia

Nyt on sitten saatu sopimus aikaan talkoista jolla päästöjä vähennetään. Nämä energiatalkoot ovat sellaiset. ettei pelkkä osallistuminen riitä vaan jokaisen on avattava myös lompakkoaan. Energian hinnan noustessa se nostaa myös monia muita kustannuksia jotka päätyvät hintoihin. Olemme hyvin riippuvaisia energiasta, jota tarvitaan lämmitykseen, mutta myös pakastamiseen ym. viilentämiseen. Liikenne ei myöskään selviä ilman energiaa, sillä ei kaikki kulje lihasvoimalla, joka sekin tarvitsee energiaa. Maatalouden elintarviketuotanto kuluttaa paljon energiaa, lannoitteiden rehujen ja konevoiman tarpeisiin.

Kustannuksia kannattaa aina tarkkailla, sillä kyllä niihin voi vaikuttaa säästämällä, mutta se ei varmaan ole näissä talkoissa riittävän paljon. Tosin huonot ajat ovat siitä hyväksi, että ne herättävät uusia innovaatioita, sillä ihminen on sittenkin aika kekseliäs.

Pienestä taantumasta saattaa olla hyötyä muutenkin, sillä ehkä ihmiset ajattelevat enemmän, miten riskialtaista talouden pyörittäminen on. Mikään työpaikka ei ole varma, sen ovat mm. paperimiehet saaneet karvaasti kokea, monilla eri tehtailla, eikä energiapoliittinen tilanne varmaankaan pienennä riskejä.

Saattaa olla että lievä taantuma vilkastuttaa ainakin rakentamista ja hillitsee kustannusten nousua. Saattaapa olla Helsinkikin saa musiikkitalonsa.

22.1.08

Treenausta

Katselin viimevuoden elokuussa ilmestynyttä ”Talouselämä” lehteä, jossa iso otsikko: ”Opi henkesi edestä”, se kiinnitti huomioni. Siinä on alussa kysymys: ”Saisitko nykyisen työpaikkasi, jos hakisit sitä tänään?”.

Nykyiset työelämään siirtyvät nuoret ovat hyvin koulutettuja, mutta heidänkään työnsaantinsa ei ole ihan helppoa sen olen huomannut. On kuitenkin ymmärrettävää, että koko elämä on oppista varten, eikä työnohella tapahtuvaa lisäopiskelua pidä koskaan unohtaa, vaikka elämänkokemusta karttuu. Kaikilla osa-alueilla tapahtuu nopeita muutoksia, joten jo pelkästään ajantasala pysyminen edellyttää uusien asioiden omaksumista.

Näin, kun työelämä on jäänyt onnellisesti taakse, pitää opiskella vain harrastuksien taitamiseksi. Pelkästään tämä blogikirjoittelu edellyttäisi varmaan jonkinmoisen bloggarin tutkinnon suorittamista. Onkohan sellaista vielä minkään kansalais- tai etäopiston ohjelmassa? Kirjoittajakoulutusta kyllä on, mutta nettikirjoittelu taitaa olla jotenkin siitä poikkeava foorumi.

Miksikähän näitä blogeja sitten kirjoitetaan, koska ei monellakaan ole mitään vaikuttamisen tavoitetta. Itseni luen ainoastaan omaksi ajankulukseni kirjoittavien joukkoon, eikä minun bogissani ole mitään erityistä asiaa, joka saisi lukijoita siihen kiintymään.

Joitakin hyvin tehtyjä todella tietopuolisia blogeja on ja ne ovat siellä tilastojen kärjessä, joten niiden nimiä ei tarvitse toistaa, koska ne löytyvät esimerkiksi "Blogilistan" kärkinimistä.

Se tällaisessa kirjoittelun etu on, että samalla tulee seurattua muiden samanlaisia asioita harrastavien kirjoituksia, joista lähes päivittäin saa pientä virikettä omiin päivittäisiin rutiineihinsa.

Heti kun sellainen bloggarin oppikurssi ilmaantuu jossa opetetaan nettikirjoittamista, niin sille kurssille olisin heti pyrkimässä, sillä toivon elämän jokaisen päivän opettavan minulle jotakin uutta.

21.1.08

Harrastukset maksavat

Valokuvaus on aika kumma harrastus, johon ei tarvitse välttämättä koko omaisuutta tuhlata vaikka sekin mahdollisuus on.

Minä olen omistanut jonkinmoisen kameran, jo vuodesta 1957 alkaen. Paljonkohan harrastukseeni on kulunut rahaa, sitä ei ole hyvä edes yrittää laskea, sillä oikeaa tulosta on mahdoton saada. Ei se minuun mitenkään vaikuta, vaikka tuloksen saisinkin. Jo pelkästään kirjoihin lehtiin ja kursseihin on kulunut aika paljon rahaa. Jostain olen lukenut, että kuvaamisessa kamera ei ole kaikkein autuaaksitekevin, vaan enemmän vaikuttaa tulokseen mitä omien korvien välissä ajattelee.

Harrastajalla ei myöskään ole ammatillisia tavoitteita, ellei sitten halua oppia lehtikuvaajaksi tms. Harrastepohjalla on kuitenkin mukavampaa, kun ei seuraa aivan tekniikan viimeistä muotia.

Monien mielestä on varmaan tyhmää, mutta edelleen käytän vanhoja objektiiveja vaikka rungot ovat vaihtuneet. Minulla on edelleen käytössä vuonna 1985 ostamiani ensimmäisiä Nikkor AF laseja. Ei niissä ole mitään vikaa, kun on huolella käsitelty ja UV suodattimella suojattu etulinssi on säilynyt naarmuttomana.
Harmi vain on kun tuo kehitys kehittyy niin nopeasti kaikessa elektroniikassa. Minulla on mm. ensimmäisten tietokoneideni Vic 20 ja Kaupro II (CP/M) tiedostoja, joita ei taida enää saada millään ilveellä auki.

Uuteen runkoon pitäisi vaihtaa, mutta odotan kunnes Nikon D300 alkaa tulla käytettyjen markkinoille, niin silloin on minun aikani sellainen ostaa.
Todella hienosti kirjoitettu juttu Maisniemen blogissa: Valokuvaus on halpa harrastus, jos siihen vain on varaa

20.1.08

Tee se itse

Eihän se ole mikään yllätys, että ruuan hinta on noussut ja nousu jatkuu edelleen. Eräs kaikkeen vaikuttava asia on energian hinta, jonka merkitys ruokaketjussa, pellolta kuluttajan pöytään on hyvin suuri.

Ei ole mitään merkitystä juosta kauppojen välillä ja etsiä halvinta jogurttia, koska siinä voi käydä niin, että kulut ovat säästöä suuremmat. Säästöä syntyy jos ostat maitoa ja hapatat ja maustat jogurtin itse. Vertaa kilon leivän hintaa siihen, että ostaisit jauhot ja leivot leivän itse, niin se alkaa jo näkyä kukkarossa.

Itse tehty ruoka nousee muutenkin kunniaan, koska sen sisällön voit itse säätää ja tekopalkka ym. kulut jäävät säästöinä omaan keittiöön!
Kyllä siihen aikaa riittää, jos on kiinnostusta ja halua oppia pois uusavuttomuudesta.

19.1.08

Tekosyitä

Keskitalven vesisateet antavat oivan tekosyyn olla sisällä lähes koko lauantaipäivän. Uskoisin tämän tekosyyn pätevän aika moneen sillä normaalia lauantaista ulkoilijoiden virtaa ei tänään näkynyt. Markettien pihat sitten taas olivat täynnä, että autopaikkaa sai hetken katsella. Kassoillakin sai jonottaa kauemmin, kuin tavallisesti. Se on ihan positiivista, että edes kauppa käy ja marketit saavat katetta suurinvestoinnilleen.
Joissakin kaupoissa on käytössä uudet korttimaksupäätteet, jotka näyttävät aiheuttavan joillekin asiakkaille edelleen vaikeuksia. Onhan siinä monta vaihetta, jotka on tehtävä oikeassa järjestyksessä.

- kortti oikein päin ja riittävän pitkälle
- valittava maksutapa pankki/luotto
- sitten enter ja pin, Ok.


Kuulin, kun eräskin maksaja totesi, että tähän kauppaan en enää tule. Onkohan sekin tekosyy?

Ei se ihme ole, että joillakin kuluu joskus enemmän kuin yksi yritys ennen onnistumista. Siinä kun moni mummo ja pappa, hermostuu mokomaan tekniikkaan ja jonossa jurputetaan.

Lukemiseen tällaiset talvipäivät ovat omiaan. Kirja poikineen on jo tänä vuonna tullutkin läpiluetuksi. Arto Paasilinnaa olen lukenut, kun tavoitteena olisi saada koko hänen tuotantonsa lävitseluetuksi . Sen olen tässä huomannut, että olenhan minä tämän kirjan lukenut ennenkin. Muuten oli se Pirjeri Ryynänen vain tehokas Kaikkivaltiaan lomantuuraaja.

18.1.08

Musta tammikuu

Suuret tehtaat saneeraava työntekijöitään ulos, eikä se valtio omistajaa suuremmin liikuta. Tulee mieleen se aika jolloin UKK sanoi jotakin, mutta nyt on presidenttikin hiljainen. Toivottavasti olen väärässä, mutta nyt näyttäsi siltä, että jonkinmoinen lama on tulollaan, ellei valtiovallan toimintaan saada lisää jämäkkyyttä. Paljon porua pidetään junien ja lentokoneiden myöhästymisestä, mutta tehtaita suljetaan käsiä vain levittäen.
Tammikuun talvi jatkuu sateisena ja lämpimänä. Tänäänkin on ollut muutama aste plussan puolella, eikä jalkakäytävillä ole enää juurikaan liukasta jäätä. Kauempana metsässä en nyt ole kulkenut, kun siellä ovat pensaat ihan liian märkiä.
Ainakin kannossa kasvaa sieniä ja sammal vihertää, vaikka tammikuun puolivälissä pitäisi olla talvipakkaset kovimmillaan. Ovatkohan maailmakirjat menneet sekaisin. Eivät nämä asiat näytä ainakaan ihan tavanomaisella mallilla olevan.

17.1.08

Biokaasua

Suomen ensimmäinen biokaasutaksi palvelee asiakkaitaan Laukaassa. Autoilija Juha Kalmari säästää taksi-auton polttoainekuluissa noin 4000 euroa vuodessa, kun laskua verrataan vastaavaan dieselauton polttoainekuluihin. Hänen autonsa on normaali Volvo, joka toimii sekä bio- että maakaasulla. Auton hankintahinta oli halvempi vastaava diesel Volvo, ja se on selkeästi ympäristöystävällisempi. Auton biokaasu polttoaine tankataan Laukaan Leppävedellä Erkki Kalmarin biokaasulaitoksella. Biokaasutankillinen, riittää noin 200 kilometrin matkaan. Autossa on bensatankki varapolttoaineena, joten auto ei jää tielle kaasun loppuessa. Kalmarin mielestä bio- ja maakaasutankkauspisteitä tulee saada Suomeen lisää, niin kaasua käyttävien autojen määrä tulisi nopeasti lisääntymään. Kaasukäyttöinen auto on lähes saasteeton ajoneuvo.

Erkki Kalmarin tilan biokaasu syntyy reaktorissa bakteerien toimesta, tilan omien lehmien lannasta ja prosessissa ja mukana olevista elintarviketeollisuuden sivutuotteita. Kalmarin tilalla pyritään kokonaan irti öljystä. Nykyisin traktorit tarvitsevat vielä dieseliä, mutta isännän tavoite on saada nekin kaasukäyttöiseksi lähiaikoina. Biokaasuntuotantoa tullaan lisäämään. Siitä osa käytetään liikenne polttoaineeksi ja muu osa kaasusta pyörittää generaattoria ja tuottaa sähköenergiaa

Jättiukonputki

Koristekasvina ostetut, puutarhojen kautta joutoalueille pesiytyneet Jättiukonputket ovat todellisten kipupisteiden aiheuttajia. Kasvin polttama on niin kiusallinen, että minulle nousee aina tuskanhiki tukkaan, kun sellaisen näen kesällä rehottavan jonkun pihan liepeillä.

Kuvassa upotetussa pikkukuvassa on ukonputken aiheuttama tuskallinen kipupiste.

16.1.08

Savua

Kaikesta turhastakin ihmiset narisevat, kun jopa pientalojen puunpolttoa pidetään pahana. Sähkölämmitteisessä talossa asuvana, jättäisin puiden keräämisen ja niiden polton hyvin vähään, jos sähkön hinta vain pysyy kohtuudessa. Nyt energian hinta on nousemassa kipukynnyksen yläpuolelle, joka aiheuttaa jatkuvaa roskapuun etsintää.

Sähkö on täysin saasteeton omakotitalon lämmitysenergia. Voimaloiden saasteet saadaan isoissa yksiköissä minimiin, mutta puuta käryää aina sitä enemmän mitä korkeammaksi sähkön hinta nousee. Linkki http://www.iltasanomat.fi/keskustelut/thread.jspa?threadID=3247

14.1.08

Palokka

Palokassa on mukava asua, sen tiedämme ainakin me palokkalaiset. Meille ilmestyy oma lehtikin, jonka näköispainos on myös netistä luettavissa, osoitteessa http://www.palokka-lehti.fi Nro 2/2008 kakkossivulla on myös Palokan laulun sanat, jotka ovat sanojen ja sävelen osalta Esko Muhosen käsialaa.

13.1.08

Sentinvenytystä

Aika kekseliäitä me ihmiset olemme sentinvenyttäjinä eikä keinoista ole puutetta. Säästetyistä penneistä ei myöskään tarvitse maksaa tulo- tai arvonlisäveroa. Eräs laajemmista säästämiskeinoista on välttää kantamasta kaupasta kotiin nesteitä, sillä vesien ostaminen on kaikin tavoin tuhlaavaa. Monien juomien mukana tulee myös tarpeettomasti lihottavaa sokeria.
Eivät kaikki säästöniksit edes liity ruokaan, sillä vaate- ym. kulutustottumuksia muuttamalla voi ottaa monta euroa ”parempaan käyttöön” tai sitten vain säästää rahaa muuhun turhuuteen.
Niksejä: Iltasanomista

12.1.08

Olemme mitä syömme

Länsi synnyttää syöpää”, näin otsikoi Helena Petäjistö kolumninsa SK/2 11.1.2008. Hän siteeraa siinä ”Anna mielesi toipuaDavid Servan-Schreiberin kirjaa.

Kolumnista saa sen käsityksen, etteivät ravintotottumuksemme ole kunnossa, sillä ”länsimainen ruoka on suoranaista lannoitetta syöpäsoluille”.

Sokerin käyttö on valtavaa, sillä: —Alunperin ravintoomme on kuulunut vain 2 kiloa sokeria vuodessa, nyt sitä kuluu 70 kiloa vuodessa. Aikamoisia sokerin syöjiä me olemme, jos tuo todella on näin. Ei ole ihme, että lapset ovat lihavia ja aikuisiän diabetes lisääntyy. Tästä tulee siihen johtopäätelmään, että ravintotottumukseni ovat remontin tarpeessa.

Tarkistin löytyykö tuo Servan-Schreiberin kirja paikallisesta kirjastosta. Eipä ollut hyllyssä, mutta olen nyt seuraavana sen varausjonossa.

11.1.08

Puutarhaunelmia

Vaikuttaa uskomattomalta, että tällaisena räntäsateisena tammikuun iltana alkaa kiinnostaa ensi kesän puutarhan viljelysuunnittelu .

Jotakin hyödyllistä pihamaan tulee tuottaa nurmikoiden lisäksi. Musta- ja punaherukkaa kasvaa riittävästi. Vanhoille marjapensaille tehtiin sadonkorjuun jälkeinen voimakas, hoitoleikkaus joten tuleva kesä saattaa olla sadon suhteen välivuosi.

Muutama kohopenkki tuotti kohtuullisen sadon, sillä sateisena kesänä se olikin mitä mainioin tapa viljellä keittiövihanneksia. Ensi kesänä voisi lisätä perennoja ja perustaa reilun kesäkukkien ruukku- ja laatikkoviljelmän. Pohjattomat saavit ovat sopivia ja toisena vaihtoehtona ajattelen tehdä puisista pihalaatoista koottuja laatikoita, jonka voi vuorata sisältä esimerkiksi mustalla muovilla. Rikkakasvien nousun pohjattomaan kehikkoon estää hyvin paksu kerros vanhoja aikakauslehtiä. Tällaista lehtikatetta olen käyttänyt myös marjapensaiden juurella. Uutta kerrosta voi lisätä, kun entiset maatuvat. Paperi pysyy paikoillaan, kun niiden päälle laittaa joitakin puu- tai kivipainoja. Märkä lehti liimautuu aika nopeasti maahan, eikä tuuli sitä riepottele.

Eräs ensi kesän projekteista on soveltaa tiensä päähän tullut WC pönttö kesäkukkien kasvatukseen, kun en malttanut rahdata sitä kaatopaikalle.

Keväällä lisätään myös vattua jota varten varattu alue oli kesantona koko viime kesän, ja sen kestorikkakasvit hävitettiin Roudupilla. Perunaa ei meillä viljellä, sillä ne voi ostaa edullisesti.
Kohta pitää aloitta siementen hankinta.

10.1.08

Yksin

Valokuvatorstain 74 haasteen nimi on: "Jatka kuvasta".

Otin kuvan herättämien ajatusten ja tuntemusten pohjalta tämän mv. valokuvan, jonka voi tulkita olevan sisällön ja ehkä muodonkin puolesta yhteydessä haastekuvaan.

Illan tullen kirja lasketaan pöydälle ja Hän yrittää paneutua sanan tutkiskeluun. Illan hämärtyvä hetki ja kynttilän lepattava liekki saavat mummon väsähtämään.

Toivottavasti hän muistaa sammuttaa kynttilän ennen, kuin ajatuksissaan nukahtaa.

Talven valoa

Vaikka Keski-Suomessa ei ole kaamosta on talven valo niukkaa ja varjotonta, kuitenkin valokuvaan tarttuu harmaasävyjä. Päivät ovat lyhyempiä, mutta pidentyvät jatkuvasti kevään lähestyessä. Vaihtuva valaistus antaa monia erilaisia mahdollisuuksia. Ne pitää yrittää käyttää hyväkseen ja tallentaa kuviksi.

Eräänä leudon talven hyvänä puolena on, että kuvaaja voi toimia paljain käsin, näppejään palelluttamatta.

9.1.08

Vaihtoehtoja

Hyvä kaverikin pääsee eläkkeelle, ja on vähän ihmeissään mitä sillä 24 h. omalla ajalla tekisi?
Sitä minäkin ajattelin kolme vuotta sitten. Kyselin neuvoakin, mutta ei niistä ollut ainakaan minulle mitään apua. Ehkä kysymistäni ei otettu tosissaan. Kuitenkin aika on kulunut liiankin nopeasti, mistähän tuollainen efekti johtuu, kun minulla ei ole mitään kiirettä.

Eläkeläisenä joutuu tekemään samoja ”vaikeita” valintoja kuin nuorempanakin, jossitellakin voi. - Jos olisin ottanut eläkevakuutuksen 20 vuotta aikaisemmin, - jos olisin työelämässä uskaltanut vaihtaa työnantajaa, - jos olisin pyrkinyt kunnallispolitiikkaan. On se mukavaa jossitella, mutta siitä tulee vain lisää harmaita hiuksia aivan tarpeettomasti.

Minulle on ollut aina tärkeä asia lukeminen, nyt olen kahlannut Arto Paasilinnan tuotannon lävitse. Ne ovatkin melkoinen tietoteosten sarja, sillä hänen kirjoissaan on käsitelty humoristisella tavalla kaikki maan ja taivaan väliltä. Tavoitteeni on ollut lukea kirja viikossa, mutta viimevuonna en päässyt aivan tavoitteeseeni, sillä jäin koukkuun Big Brother ohjelmaan, joka tuli parhaaseen lukuaikaani kello 22 – 23:00. Tänä vuonna tavoite tulee kyllä tehdyksi, ellei tule samanlaista selittävää tekijää. Suosittelen kirjapäiväkirjan pitämistä, jos olet ahkera lukija. Muuten olen TV:n katselussa hyvin kriittinen, mutta luvallisesti TV:tä katsova. Puutarha vie oman aikansa kesällä ja metsä on minulle tärkeä, sillä liikun poluilla kaikkina vuodenaikoina, aina kun en muuta keksi. Eräs ongelma metsissä on kuvauskohteiden paljous, sillä millään ei kaikkea ehdi kuvata, sillä sitten ei tarvitse muuta tehdä.

8.1.08

Muistetaan liikkua

Henkilökohtaiset mittarit ovat nykypäivää, niin kuin kaikki muukin elektroniikka. Mitenkä sitä ollenkaan selvittiin 1950 – 60 luvuilla, jolloin oli vain elohopeapatsaaseen perustuvia kuumemittareita. Nyt kuumemittarikin on digitaalinen ja hyvin monella on oma verenpainemittari. Kehon rasvamittareitakin on monenlaisia, rasvaprosentin saa vaa álla käydessään, tai sitten käsissä puristettavasta laitteesta. Monissa marketeissa nätit ja hoikat tytöt mittaavat eurolla rasvaprosenttini, jos kehtaan tinkiä voin jopa saada sen tiedon ihan ilmaiseksi.

Verensokerimittari kulkee monilla mukana ja askelmittari mittaa kulkemani matkan. Alkoholimittari on tarpeen, jos on tapana nauttia näkäräisiä. Alkoholimittaria minä en tarvitse, sillä mainoslause: ”Jos otat, älä aja” on minulle pyhä asia. Viimevuonna tosin puhalsin poliisin mittariin ainakin viidesti, ja aina tietenkin aina nolla lukemat. Niin ja vielä niitä mittareita on ainakin sykemittari, joka korvaa jo monella kellonkin. Naisilla on sitten vielä omat erikoismittarinsa.

Paljon on kännykän tekijällä vielä puuhaa sillä eiköhän siihen kapulaan saisi nämä kaikki erityisominaisuudet vielä ympättyä mukaan.

Mittareitakin tärkeämpää on kuitenkin kuluttaa kaikki mitä syö, muuten paino nousee mittareista huolimatta.

7.1.08

Kaikenlaista


Blogeissa kirjoitellaan kaikista asioista, joskus asiattomiakin, jos ei muuta aihetta keksi. Itselleni käy monesti näin, kun ei ole oikein aihetta, mutta kuitenkin kirjoitan. Ei näistä kirjoittajalle synny painetta, sillä lukijat yleensä vain pistäytyvät katsomassa, onko siellä jotakin mielenkiintoista.

Monesti olen löytänyt seuraamastani blogista ”lastun”, joka antaa aihetta ajatella ja ottaa soveltaen ideoita omaan käyttöön. Monet blogikirjoitukset toimivat hopottavana mainoksena, ja ehkä johtavat tilaamaan jotakin verkkokaupan tuotteita.

Helppoa on myös jättää seurannasta pois sellainen blogi, josta en pidä. Eräs sellainen on suosittu ja mielenkiintoinen ”Aasiakas” blogi. Siinä minua riipoo se että palveluammateissa olevat ihmiset paljastavat, miten suppeasti he ajattelevat hiemankin hankalampaa asiakasta halveksien. Kuitenkin seuraan sitä melkein päivittäin. Me ihmiset saatamme toisinaan olla vaikeitakin, mutta ei se ihan jokapäiväistä ole, tai sitten olen väärässä.

6.1.08

Loppiaisena

Mukavalle tuntui, kun Loppiaispäivän kunniaksi saatiin kaunis aurinkoinen pakkaspäivä. Olisi minulla ollut tänään puuhaa neljänseinän sisällä, mutta halu raittiiseen ilmaan voitti, vaikka meitä olisi ollut iso ryhmä koolla mielenkiintoisten asioiden parissa. Minä valitsin toisin ja jätin muun ryhmän harrastamaan.

Suuntasin reissuni läheiselle suolle, joka on vetisenä jo kantavan jään peitossa. Varmempaa, kulkijan meno on tasaiseksi jäätyneillä märkäpaikoilla, sillä sammalen alta vieläkin vesi tirskuu ja kenkä kastuu.


Talvi ei ole vielä tosissaan tullut, mutta jo nyt on ensimmäisiä pajunkissoja pusikoissa, joten kevättä se taitaa ennustaa. Peuroja on myös jokseenkin runsaasti näillä alueilla. En ole kyllä ainuttakaan itse nähnyt, mutta liukastelun jälkiä oli runsaasti suon jäätyneissä lampareissa.

5.1.08

AA

Paristoja käyttävää pienelektroniikkaa on kameroissa, nauhureissa ym. lähes tuhottomasti ja paristojen tarve on suuri. Onneksi tilanteeseen on tullut pelastus ladattavien akkujen muodossa. Ne ovat todella hyvä asia, sillä ei niitä tarvitse heti heittää roskikseen niiden tyhjennyttyä.
Ihmetyttää sittenkin onko niiden käyttöikä todella niin pitkä kuin niille luvataan jopa 1000 latauskerran kesto. Kuvitellaan, että minä lataisin akut säännöllisesti kerran viikossa, niin (1000:52=19 vuotta) parhaassa tapauksessa voin käyttää tänään ostamiani akkuja vielä vuonna 2027.
Kyllä minä uskon markkinaviestintään, mutta kannattaako sentään luvata 1000 latauskertaa, sillä kait se vähempikin riittäisi sillä niin käteviä nuo AA-akut ovat.

4.1.08

Pudonnut lehti

Kuljen usein luonnossa, yleisemmin samoilen metsissä kameraa ulkoiluttaen. En minä tarvitse välttämättä polkua, sillä saatan suunnata vaikeakulkuiseen risukkoon, tarpoa suolla tai könytä kallioilla. Ei sitä voi sanoa lenkkeilyksi, koska se ei ole sitä, enkä oikein tiedä mitä se on. Ei kait sillä ole väliä, sillä se on minun tapani, johon olen itseni totuttanut. En etsi mitään kuvattavaakaan, mutta kuvaan satunnaisesti muutamia ruutuja, jokaisella retkellä. Jotut kuvista päätyvät kuvittamaan blogiani.

Kivissä kannoissa, puissa ja pensaissa on jotakin, jonka tallennan. Yritän pitää mielessäni myös pilvet. Mielelläni kuvaisin myös metsän eläimiä, mutta niitä olen tavannut vain hyvin harvoin ja silloinkaan ne eivät ole objektiivini ulottuvissa.

Metsässä on lukemattomia luonnon yksityiskohtia, jokaisella neliömetrillä, joten niiden dokumentoiminen ei tule rajallisellakaan alueella koskaan valmiiksi.

Vaihtelevat vuodenajat, säätilat ja valo ovat muuttuvia. Samastakin kohteesta eri päivänä otettu kuva ei ole samanlainen, vaikka en Monetin tapaan valon vaihtelua heinäsuovissa tai muissa kohteissa kuvaakaan. Miksi sitten otan tällaisia kuvia, no tietenkin siksi, että se on eräs minun harrastuksistani.

3.1.08

Kallis käyttövoima

Pääministeri Matti Vanhanen on tehnyt hyvän ehdotuksen työsuhdematkalippujen käytöstä yksityisautoilun vähentämiseksi. Näin todellakin helposti voidaan lisätä joukkoliikenteen käyttöä, sillä ei niitä saatavia lippuja kannata hukkaan heittää

Jotenkin tuntuu nurinkuriselta epäoikeudenmukaiselta maksaa dieselin käyttövoimaveroa ja ostaa lähes samanhintaista polttoainetta, jolla bensa-autoilijat köröttelevät maksamatta veroa, joten sillä verolla pitäisi luovuttaa dieselautoilijalle, noita samoja lippuja. Oma auto jää silloin talliin ja körötellään bussilla.
Toinen vaihtoehto on vaihtaa pieneen ja punaiseen ajopeliin.

2.1.08

Ei tietoa

Tilattu lehti ei tullut ilmestymispäivänään, mutta se ongelma ratkesi heti kun soitin tilaajapalveluun, joka lähettää lehden hävinneen tilalle. Tänään Loppiaisen jälkeisenä maanantaina se lehti lopultakin tuli.
Nettikauppa ei toimita tilaamiani tuotteita, kun yksi tuoteryhmä puuttuu, ja sitä odotetaan varastoon. Jos, jättäisin sen pikkutuotteen eri lähetykseen, niin joudun maksamaan ylimääräiset postikulut. Maanantaina 7.01 saapui ilmoitus, että tilaamani tuotteet on pakattu. Joten jo oli aikakin koska tilaus on tehty 19.12.207.
Niin ja polttoaineiden hinta on vieläkin noussut. (Neste, Tourula Dö 1.259)

Tiedän kokemuksesta, että tällaisia pikkuasioita voi tapahtua ja tapahtuu paljon suurempiakin. Oikeastaan on hyvin mukavaa, että eteen tulee asioita, joissa joudumme punnitsemaan omia tietojamme ja tekemään ratkaisuja. Miksi nettikauppa ei palvele niin nopeaasti, kuin antaa ymmärtää, tai miten korkealle energian hinta saattaakaan nousta alkaneen vuoden aikana.

Kaikkiin asioihin pitää ottaa oma näkökulma, mutta on turhaa luulla, että olisin ongelmissani ainoa, joka on oikeassa.
On vain harjoiteltava entistäkin laajempaa katsantokantaa ja opittava näkemään oikein, luottamatta mihinkään väärään tietoon.

1.1.08

Seinä


Päiväkävelyllä 01.01.2008

Uusivuosi

Uusivuosi on vastaanotettu, niin kuin monesti aikaisemminkin. Ei mitään suuria odotuksia, eikä paljoa lupauksiakaan. Uudelta vuodelta odotetaan positiivista muutosta, johonkin parempaan. Ehkä sellaisia on tulossa, mutta on maailmassa paljon niitäkin asioita, jotka aiheuttavat huolia. Sopeuduttava tulevaisuuteen kuitenkin on, sillä ei sitä voi sormia napsauttamalla muuttaa.

Päiväkävellyllä ollessani huomio kiinnittyi aaton juhlinnan roskaavaan vaikutukseen. Paljon kärventyneitä papereita ja ilotulitteiden keppejä on luonnossa. Ehkä ilotulitteiden hinnassa tulisi olla mukana jätemaksu, jos se edes vähentäisi roskaavaa määrää, ehkä ei.

Tuskin kukaan omakotiasukas jättää palaneita papereita pihalleen, mutta yleisille paikoilla ja jäven jäällä niitä näkyy. Turhaa on moralisoida ketään, mutta tuollaiset rikat ovat vielä ainakin tämän viikon ihmisten silmissä. Toivottavasti saamme lumikuuron, joka peittää juhlinnan jäljet.