Pudonnut lehti

Kuljen usein luonnossa, yleisemmin samoilen metsissä kameraa ulkoiluttaen. En minä tarvitse välttämättä polkua, sillä saatan suunnata vaikeakulkuiseen risukkoon, tarpoa suolla tai könytä kallioilla. Ei sitä voi sanoa lenkkeilyksi, koska se ei ole sitä, enkä oikein tiedä mitä se on. Ei kait sillä ole väliä, sillä se on minun tapani, johon olen itseni totuttanut. En etsi mitään kuvattavaakaan, mutta kuvaan satunnaisesti muutamia ruutuja, jokaisella retkellä. Jotut kuvista päätyvät kuvittamaan blogiani.

Kivissä kannoissa, puissa ja pensaissa on jotakin, jonka tallennan. Yritän pitää mielessäni myös pilvet. Mielelläni kuvaisin myös metsän eläimiä, mutta niitä olen tavannut vain hyvin harvoin ja silloinkaan ne eivät ole objektiivini ulottuvissa.

Metsässä on lukemattomia luonnon yksityiskohtia, jokaisella neliömetrillä, joten niiden dokumentoiminen ei tule rajallisellakaan alueella koskaan valmiiksi.

Vaihtelevat vuodenajat, säätilat ja valo ovat muuttuvia. Samastakin kohteesta eri päivänä otettu kuva ei ole samanlainen, vaikka en Monetin tapaan valon vaihtelua heinäsuovissa tai muissa kohteissa kuvaakaan. Miksi sitten otan tällaisia kuvia, no tietenkin siksi, että se on eräs minun harrastuksistani.