Muutaman viikon ajan on uutisissa vellonut asia, jonka mukaan Suomelle olisi annettu tilaisuus ostaa menetetty Karjala takaisin. Aika utopistiselta tuo kuulostaa etenkin, kun silloinen presidentti ja ulkoministeri kiistävät tietävänsä asiasta vain huhupuheista.
Huhu on siitä kummallinen, että monesti siihen kätkeytyy jonkinlainen totuus. Jotakin on ehkä sittenkin ollut, josta asia on jatkunut eteenpäin. Huhu voi jollakin tavoin toteuttaa ajan myötä itseään. Se voimistuu ja saa uusia vivahteita. Huhulla on kantavat siivet ja siihen tarttuu uutta tuulta jopa uskoa. Mitä jos se sittenkin olisi mahdollista vieläkin?
Mitä Suomi sitten Karjalla tekisi, siinä onkin herroilla ajattelemista. Alueen infrastruktuuri ei taida olla ainakaan länsimaisen mittapuun mukaisesti kunnossa. Siellä asuva venäläinen väestö lienee myös jonkinlainen ongelma. Hintakin voisi olla nyt korkeampi, kuin Koiviston aikaan, mutta sittenkin...
Karjalan evakkoja ei ole enää elossa kovin paljoa, heidän lapsensa eivät ehkä tunne yhtä suurta rakkautta esi-isiensä maahan, kuin siltä pois joutuneet. Suuria tunteita ja suuria taloudellisia ajatuksia joutuisi valtiojohto pohtimaan.
Maailmassa on tapahtunut monia uskomattomia asioita, joten mitään ennustamatta, tulevaisuus voi olla taruakin ihmeellisempää. Onneksi kukaan ei osaa katsoa terävästi tulevaisuuteen.
Linkki: Karjala-kysymys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti