Säätilan poutaannuttua on taas mukava samoilla metsissä, ja kuvata kiviä kantoja ja kukkia. Tämä yksinäinen sininen kello kiinnitti huomioni. Onko se kissan-, harakan- vai kurjenkello tai kenties joku muu? Kuitenkin se oli siinä ruohikossa aivan yksinään joten tuli halu ikuistaa se.
Kantarellit ja muut sienet ovat nousemassa ryppäinä, sillä niille on kosteutta tarpeeksi ja lämmin sää houkuttaa ne nopeaan kasvuun. Poimin tänään pieniä kantarelleja, joten sirppihallaa tunsin tehneeni niitä kerätessäni. Ehkä jo viikon kuluttua ne ovat oikeassa koossa ja silloin niitä kerää nopsaan, kunhan sattuu hyvälle paikalle. Kantarelli on siitä mukava sieni, että se kyllä palkitsee etsijänsä, mutta jos metsässä vain kävelee, voi monet keltavahverot jäädä huomaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti