Elämä on seikkailua

Lapsesta alkaen olemme kaivanneet seikkailua, jo sadut, joita luettiin meille vanhempien toimesta, antoivat jännitystä. Myöhemmin tulivat Tex Willerit ja Tarzanit.

Nuoruus oli seikkailua kokonaan. Jännitystä piisasi vaikka kuinka, sitä sai liikenteessä ja seikkailu tyttöjen kammareissa ei voi jäädä unholaan.

Aikuistuminen vähensi seikkailun tarvetta, koska kaikki huomio oli työssä ja omassa perheessä. Hyvää parisuhdetta ei uskaltanut vaarantaa edes naisseikkailuilla. Elämän tuli pysyä nuhteettomuuden rajoissa.

Erilaiset urheilulajit ja kuntoilukin tarjoavat tyydytystä seikkailunnälkään. Lomamatka eksoottiseen kohteeseen voi olla sitä. Seikkailua on etsittävä, sillä ilman sitä päivät ovat tylsiä, mutta jännitys ei pidä johtaa vaaroihin vaan pikemminkin tunteeseen, että näistä ongelmista minä kyllä selviän.