Lehtien lukijalta osastoja ja vaikkapa ”Kansanradiota” kuunnellessa huomioni on kiintynyt ihmisten haluun valittaa melkein asiasta kuin asiasta. Onko meillä kaikki niin huonosti, että ainainen ruikutus on tarpeen? Toinen vakiovalitusaihe on jonkun suuremman rakennushankkeen tulo paikkakunnalla. Lähinaapureiden valitukset moniin eriasteisiin ovat pikemmin sääntö, kuin poikkeus. Ainakin suurin osa valituksista on aiheettomia, mutta ne viivästyttävät hankkeita, ja samalla lähes aina nostavat kustannuksia.
Vaikuttaminen on tietenkin tarpeen, mutta onko valitustietä parempia vaikutusmuotoja olemassa? Vastanpaneminen on niin perinteinen totuttu tapa, mutta sillä saadaan aikaan myös turhia kielteisiä vaikutuksia.
Myönteisellä asenteella, keskustellen ja rakentavia vaihtoehtoja etsien, voisi paremmin saada aikaan innovatiivisia muutoksia.
Me ihmiset olemme tuntevia olentoja ja meitä ympäröi ennakkoluulojen muuri. Olemme ylpeitä ja turhamaisia, joten kaikki moitteet ovat kuin kipinät herkästi syttyvän ruutivaraston ovella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti