Kiirehtimättä

Kävelin tänään hiljalleen pellon laitoja metsän puolella ja katselin kaikkia mitä maassa ja puissa näkyy: Sammalta, kiviä kantoja, ojien varsien korsia. Muutaman asteen pakkanen on kuivattanut sammaleet joten oli mitä mukavinta samoilla ilman päämäärää tuntematta kiirettä, joka on siitä kumma tunne, että vain hitaille kiire tulee.
Aina välillä pystytin ”Bembon” ja kiinnitin kamerani sen pikakiinnityslevyyn. Rajasin ja mietin syväterävyyttä ja kokeilin erilaisia valkotasapainoasetuksia.
Valokuvaus on siitä mukavaa, että siinä on aina uutta opittavaa, voikohan sitä tavallinen ihminen koskaan oikein oppia. Olen harrastanut videokamerallakin kuvaamista, mutta jotenkin se ei minulle sovi, en jaksa tehdä niin tarkkoja suunnitelmia - käsikirjoituksia ja editoida materiaalista järjellisiä kokonaisuuksia. Valokuvassa voi yhtä ruutua pitää jo suorituksena, mutta videokamera kuvaa 25 ruutua sekunnissa. On siinä kiirettä kerrakseen.
Valokuvatorstailla on viikon haasteen teemana ”kiire”. Minusta se voi tulla vain hitaille, joten odotan vielä sen kiireen tuloa.