Aamulla vaimoni hälytti minut katsomaan omenapuun kukassa olevaa perhosta.— Eihän se sillä minua odota poseeraamassa, sanoin, mutta vaimo piti pintansa ja niin vaihdoin kameraan pidempi polttovälisen objektiivin. Aikaa siinä kului ainakin 5 minuuttia, sillä en hätäillyt, koska en uskonut perhosta enää löytyvän.
Ihme ja kumma siellä se oli ja vielä kohtuullisen hyvällä kuvauspaikalla. Otin siitä useampia ruutuja, ihan vain varmuuden vuoksi. Tämä ei ole varmaan edes paras otos, mutta kuitenkin siitä selviää, että perhonen kuvassa on.
Mikä se on lajiaan, sitä en tiedä, sillä perhostuntemukseni riittää vain sitruunaperhosen ja nokkosperhosen erottamiseen. Ei tämä ole varmaankaan kumpikaan niistä. Ehkä Sinä tunnistat, niin pistä palautetta, koska minuakin kiinnostaa tietää mikä aamuinen vieras oli.
Kuvauksen jälkeen perhonen lehahti siivilleen ja lensi korkealle omenapuiden yläpuolelle ja tuulen mukana kauas pois. Sitä ei ole sen jälkeen pihassa näkynyt, vaikka olen oikein yrittänyt etsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti