rkanin siitä järvenrantaan ja sähkölinjalle. Pätkän matkaa kävelin omaa polkuani, jota vain minä ja metsän eläimet käytämme. Lintujen laulu kuusikossa, on huhtikuussa jo kirkasta, en tunne niitä kai9kkia, mutta uskon niiden tuntevan minut. Kaksi joutsenta ui laiturin vieressä. Variksia jäällä ja sorsia lipuu joutsenten seurassa. Pysähdyn hetkeksi katselemaan lintuja kuusen suojasta. Jatkan kävelyä rantapolkua omakotialueelle ja asvaltoidulle jalkakäytävälle. Menen vilkkaan tien ylitse raivatulle hiihtoladun väylälle. Nousen mäen laelle ja katselen miten metsuri on raivannut kuusentaimikon siistiksi.Peura juoksi kevyesti polkuni ylitse. Sen menosta ei kuulu risahdustakaan ihmettelen, miten nopeasti se taas hävisikään keväiseen metsään. Tulen pellolle, jossa on leskenlehtiä, ne kukkivat terhakoina. Kävelen kotiin, miettinen miten ainutlaatuisen erilainen tämä lenkki on joka hetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti