Eilinen aurinkoinen (n. + 15 °C) päivä on sulattanut lunta ja vettä on upottavan suon laidoilla, mutta yöpakkanen on kohmettanut sammalen ja jäädyttänyt leton, joten voin kävellä reippaasti kohti suon keskellä odottavaa karpaloapajaa.
Ympärillä on Palokan asutusta ja suolle kuuluu liikenteen jyry, mutta myös muuttojoutsenten
ääniä. Parvittain pikkulintuja pölähtää pajukosta. Suolla ei ole muita kuin minä. Poimin jäisiä marjoja mukillisen toisensa jälkeen. Kovan luhtaheinän viiltämä haava kirvelee karpalon hapokkaasta mehusta. Pian sormen pakotus puutuu ja jatkan poimimista.Minun marjapussini on täynnä punaisia marjoja. Aurinko lämmittää ja suo sulaa, mutta pois en enää selvinnytkään kuivilla lenkkikengillä. Vaccinium oxycoccos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti