Uskoisin, että ihminen jatkaa oppimiaan leikkejä iästä huolimatta. Eihän mikään voi viedä aivosta sitä tilaa, joka on varattu leikeille syntymästä alkaen. Leikkien luonne saattaa muuttua iän ja oppimisen lisääntyessä, mutta kaikkialla maailmassa lapset ja aikuisetkin leikkivät samoilla asioilla. Ehkä me aikuiset puhumme leikin tilalla vaikka harrastuksista, mutta eiköhän asia ole aivan sama. Leikkiessä unohtuvat muut asiat ja mielestä poistuvat huolet ja murheet. Onnistuminen palkitsee ja huono tulos antaa uusia haasteita. Harrastus vaatii keskittymistä, joka saattaa olla, kuin joogameditaatio, joka virkistää antaen hyvänolon tunteen.
Meillä jokaisella on monia ”leluja”, jotka ovat kaappien pimennossa aivan käyttämättöminä. Pääsiäiseksi varastokaappeja inventoidessani löysin nauhureita, miksereitä ja MD soittimia sekä mikrofoneja. Tietokoneaikaan noita analogista tekniikkaa edustavat laitteet ovat jääneet käyttämättömiksi. Kuitenkin ne ovat teknisesti toimivia leluja jotka viihdyttävät. Pääsiäisen aikaan oli rattoisaa palauttaa mieleen vanhoja asioita ja koostaa äänitteistä uutta ohjelmaa, joita nyt digitoin tietokoneen muistiin.
Suurimpana harmina pidän sitä, kun vanhat kela- ja kasettinauhurien hihnat ja remmit ovat ajansaatossa murtuneet. Näin on hyvistä laitteista loppunut henki, sillä tuskin niihin enää saa hihnoja varaosina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti