Tikuista asiaa

Valokuvaan muuttuvaa ympäristöä

Valokuvatorstain aiheet ovat hyvä inspiraation lähde. Torstaisin on jo lähes pakko kaapata kamera kainaloon ja lähteä metsästämään sitä puuttuvaa kuvaa. Harvoin se suoralta kädeltä löytyy omasta arkistosta, mutta siinä ympäristöä kierrellessä ja katsellessa kuva-arkisto kasvaa monilla uusilla kuvilla. Tämä kuva ei kyllä ole kuvattu ”lasiaihetta” hakiessani, vaan hieman aikaisemmin. Ikkuna tässäkin on kyseessä, mutta siitä on ruudut poistettu. Nyt jo koko talokin on purettu tulevan marketin alta. Niin se vain muuttuu maailma, joten tänään kuvattu on jo huomenna historiaa.

Lasia ikkunassa

Pullot

Kaksi Karjalaa

Orjuuttako aika vai lääkitseekö se

Vaikka taantuma onkin, emme taida pystyä palaamaan kivikaudelle. Ilmeisesti myös luonnoneläimet kärsivät nykyajan saasteista, kun tikkakin joutuu hakkaamaan lenkkipolun kestopuista valotolppaa.

Saapasjalkakissa

Saapasjalkakissa päätti eilen oppia lukemaan. Se ei malttanut pysyä paikoillaan vaan tanssi kirjan lehdillä mustankissan tangoa. Kissa päätti kuunnella musiikkia vähän suuremmalla volyymilla. Musiikin soidessa eivät katin jalat pysyneet aloillaan, niin voimakkaasti tangon tahdit saivat kollikissan varpaat vipattamaan. Ei oppinut saapasjalkakissa vielä lukemaan, mutta ainakin tanssin ensiaskelet tulivat hyvin tutuiksi. ”Huomisiltana lähden sulka kenossa tapaamaan kuninkaan kaunista tytärtä prinsessa Ruusunmarjaa”, näin päätti Saapasjalkakissa.

Vanha väistyy uuden tullessa

Kulunut fraasi —Muutos on ainut vakio, pitää paikkansa vähän kaikessa. Hyvin paljon muutoksia tapahtuu myös Palokassa, jossa vanhaa puretaan uuden tieltä. Hyvä sinänsä näin talouden taantuman aikana, että purkajille ja rakentajille riittää työtä. Uudet marketit lisäävät myös seudun työllisyyttä ja elämää paikkakunnalla. Toivottavasti kaikki muuttuu vain paremmaksi, nyt kun olemme äänestäneet uudet kunnalliset päättäjät ja amerikkalaiset saavat Obamasta erilaisen presidentin.

Kirja

Lomareissulla en pidä tapana shoppailla, mutta vaimon iloksi piti torstaina pysähtyä joihinkin marketteihin ja kävimme parilla kirpputorillakin. Toisessa oli myynnissä hyvänlainen mikrofoni XLR liittimellä ja muutenkin ammattimaisen näköinen. Oli vielä alkuperäinen pakkauskin mukana, sillä se oli ilmeisesti käyttämätön. Nyt harmittaa, kun se mikki jäi ostamatta, sillä 25 € hinta ei olisi ollut tuosta mikistä mitenkään liikaa. Ehkä en sitä todella tarvinnut, sillä muuten sen varmaan olisin ostanut.

Toisella kirpparilla, oli niukempi tavaravalikoima, eikä oikein mihinkään herännyt kiinnostusta. Lopulta löysin käteeni nobelisti John Steinbeckin kirjan ”Torstai on toivoa täynnä”. Kirja on hyvin säilyneissä alkuperäisissä kansipapereissa, eikä sitä ole varmaankaan kukaan ennen minua lukenut. Kirjan hintalappu kertoi kohtuullisen 50 sentin hinnan, joten korjasin teoksen talteen.