Mätäkuu 23.07 - 23.08

Meillä taitaa olla sellainen uskomus, että mätäkuussa kaikki mätänee. Ruoka ei säily kovinkaan pitkään edes jääkaapissa ja pienetkin ihon naarmut tulehtuvat. Ennen vanhaan ei mätäkuussa pitänyt ainakaan sikaa teurastaa, sillä matoihin sen pelättiin tulevan. Kun mätäkuussa kaataa vesakot ojista eivät ne heti sieltä verso.

Varmaan näissä uskomuksissa on jotakin perää, sillä niin vahvasti ne ovat kansanperinteessä kulkeneet. Onhan nytkin lämmintä ja kosteaa. Yötkin ovat hikisiä, vaikka nykyaikainen ilmastointi vaihtaa ja viilentää huoneilmaa. Ennen ei ilmastointia tarvittu sillä seinäraot ja laipio vaihtoivat ilmaa luonnonmukaisesti. Harvoin silloin ennen muovien keksimistä rakennukset homehtuivat. Muovi on hyvä keksintö, mutta on siitä väärinkäytettynä paljon haittaakin.

Lahjoissa on eroa

Kaikki me tiedämme, että synttärien järjestäminen on kallista. Myös on kallista osallistua kutsuvieraana juhliin, mutta yleensä se lahja on semmoinen vain nimellinen, etenkin henkilölle, jolla on jo kaikkea. Ei varmaankaan tämä Herra ministeri mikään tyhjätasku ole, joten kunnon juhlat hän pisti pystyyn. On se vain minusta ihme, että minkä vuoksi hänelle piti antaa 17 000 euron lahja, tuommoisen yrityksen, jonka talous on ollut varmaan jo silloin kiikun kaakun. Ei kait juhlija ole sitä lahjaa vaatinut eikä kysellyt edustajilta, mitä mukana toitte, mutta ihmetyttää miksi tuommoisia äveriäitä lahjoja pitää antaa?

Ensi sunnuntaina on meikä menossa juhlimaan 60 vuotta täyttävää, mutta ostetun lahjan arvo siinä promillen luokkaa tuosta Kanervan saamasta. Toivottavasti ei nyt tämä sunnuntain juhlakalu satu lukemaan tätä lastua, joka virrassa keikkuu.

Elämänlaatua

Joskus, kuten nytkin on tilanne, ettei ole oikein valmista aihetta mitä kirjoittaisi tähän nettipäiväkirjaani. On vain annettava sormien tanssia näppäimillä, niinhän sitä tekstiä syntyy.

Tämä meikäläisen ikäluokka on mukavissa asemissa, sillä olemme saaneet viettää hyvän nuoruuden ja mielenkiintoisen työelämän. Nyt eläkkeellä ollen terveenä ja vapaana lapsista, stressistä sekä työstä. Tämä on kiva elämäntapa, etenkin kun on halua ja voi, muuttaa entisiä tottumuksia ja tapojaan. On ilo harrastaa kaikkea sellaista mikä tuntuu miellyttävältä, kuten luonto, lukeminen, tietokoneet ja valokuvaus. Järjestötyökin on tärkeää, etteivät ystävyyssuhteet rajoitu pelkkään Skypeilyyn tai Facebokkiin. Ei ole ongelmia, kun ei ole pelkoa syrjäytymisestä, kun on halua nauttia elämästä.

Lammen rannalla

Suolammen hyllyvällä rannalla katselen, josko siellä olisi ahvenia? Veden pinta on aivan tyyni, ei edes vesikirppu sitä riko. Hieman se väreilee minun kävellessäni rantaa pitkin. Vesi on monipuolinen elementti, joka hakee aina oman paikkansa, se ei juokse koskaan vastavirtaan, mutta myötäistä pitkin se voi kuljettaa monenlaista kuormaa tai jauhaa energiaa. Suomessa on ollut uittoväyliä noin 40 000 kilometriä, mutta nyt niistä on käytössä vain murto-osa. Tuontienergia ja rauta- ja maanteiden rakentaminen on muuttanut logistista ajattelua. Öljyn kallistuessa voidaan moniin vanhoihin asioihin palata, mutta tuskin tukkilaisromantiikka siltikään koskaan enää palaa. Vahoja elementtejä voidaan käyttää, mutta nyt niiden optimointi saa niistä uutta tehokkuutta esiin. Mielestäni vedessä on monia arvoja, joista vähäisin ei ole vesipinnan kauneus, on se sitten tyyntä tai myrskyisää, seesteistä vai kuohuvaa.
Onkohan tämä pikku lampi aivan kalaton?

Rannalla

Päivittelyä

Edellisestä päivityksestä on kulunut aikaa kuukauden verran. Turha sitä on selitellä vaan pitää tunnistaa laiskuuden olevan se tärkein joutilaisuuden syy. Uutta motivaatiota on löydyttävä, sillä en aio lopettaa tätä blogia, etenkään siksi, kun joitakin kommentteja tänne tulee. Ovat ne kommenttinne vain semmoinen asia, joka piristää, joten kiitoksia vain mielipiteistä.

Kumma harrastus tämä blogin pitäminen muutenkin on sillä se vaikuttaa päivittäiseen elämään. Ehkä ympäristöä tulee seurattua tarkemmin, kun mielessä on uuden aiheen löytäminen noin sadan sanan pituiseen tekstiin. Olen huomannut sen, että jos veistelen pidempiä lastuja bogivieraat viipyvät sitä lyhyemmän ajan. No niin teen itsekin, sillä pitkät sepustukset saavat jäädä lukematta, sillä uteliaisuus tulee vähemmällä tyydytetyksi.

Kukkakärpänen